Julle Wecksellin 181-vuotispäivänä asianomainen kirjailijaseura aterioi Turun mainiossa Mamissa. Menun pääruokana oli yksi Mamin klassikoista – myös Mamin poikien Ruokakirjassa esitelty – Wallenbergare, Wallenbergin pihvi. Ja olihan se käsittämättömän hyvää, sen(kin) Mamin keittiö todella osaa. Annos oli myös perinteitä kunnioittaen komponenteiltaan viimeisen päälle: hienoksi jauhetusta vasikanlihasta tehdyt pehmeänherkulliset kotletit, voimuusi, vihreät herneet ja puolukat, loraus ruskistettua voita viime silauksena….
Periscopella paljon petrattavaa
Oopperareissulla Tampereelle tuli tilaisuus käydä kokemassa, miltä paljon puhutussa Arto Rastaan Periscopessa ruoka maistaa. Ratinan uudessa kauppakeskuksessa kaupungin kattojen ylle kohoava ja Pyhäjärven pintaan peilaava rakennus jo on jonkin sortin wau, etumerkin jokainen saa päättää itse. Ja sali on samaa hulppeaa linjaa eli puitteet ovat kunnossa.…
Peuranpa pyllyä ihanaa…
Otsikon säe on peräisin Erkki Tiesmaan sanoittamaksi merkitystä suositusta sota-ajan renkutuksesta Eldankajärven jää, jossa lähinnä käsitellään rintaman muonitusoloja: ”Läskiä, lotinaa / ja peuranpa pyllyä ihanaa / on römpsässä käristetty, kiristetty / vattahan varistettu juu.”Tämän tarkempaa biologista kuvausta ei tuosta peurasta anneta, mutta saattaapa tuo olla ollut metsäpeura eli se sorkkaeläin, joka on käytännössä sama kuin poro, mutta on villi. …
Paska kattaus
SYÖTÄVÄ TAIDE. Turun uusi Taidehalli avattiin helmikuun lauantaina 9. päivänä Vanhalla Raatihuoneella. Sunnuntaina kävin sen kamalan lumimyräkän läpi korkkaamassa. Tässä näyttelyn ruokatarjonta: paskaa keramiikassa. Muu vähän mietitytti.
…
Messuja ja Kirja à la Cartea
Tämän vuoden ensimmäinen joulu on ohi ja nyt varrotaan sitä toista eli joulupuk…eiku Kiesuksen syntymäjuhlaa. Tämä ensimmäinen oli Turun Kirja- ja Ruokamessut, molemmat maan ensimmäisiä, esikuvia Helsingin vastaaville. Kirjamessut toki ovat nyt Helsingissä isommat, mutta samalla enempi business-henkisemmät. Turussa messutaan kotoisasti, tunteella. Ruokamessuissa Turku nokittaa Hesan ennen kaikkea laadulla. Molempiin on jollain tapaa henkilökohtainen suhde. Kirjamessuista vaikutuin käytyäni 70- ja 80-luvuilla muutaman kerran Frankfurtin kirjamessuilla, ja 80-luvulla jonkun kerran aiheesta poleemisesti kirjoitinkin. Kun messut sitten 90 aloitti, iloni oli iso enkä kertaakaan ole messuilta poissa ollut. Ruokamessuilla olen toimikunnassa saanut istua, Vahteran Antin ja Wahlmanin Akin kanssa, ainoina alusta asti….
Nipotusta Ipoista – Neipa pelastaa
Minä monen muun vanhan liiton olutharrastajan mukana olen mittani aika täyteen juonut noita toisen aallon olutvallankumouskaaderien humalilla tihuksi tykittämiä Ipoja. Avuttomina, hämmentyneinä ja kasvavasti kyynisinä seuraamme oluttrendien kiivaana toisiaan seuraavia järistyksiä ja niistä sikiäviä sekavia tsunameja. (Tässä kohtaa voi sanoa, että kun 90-luvun roolipaineissa uskalsi tunnustaa, että Cantillonin lambiceissa maistui inha viemäri, tänäänkään ei pelkää olutuskovien ja heidän ylipappiensa vihaa ja ylenkatsetta: hapanoluet ovat ihan kamalaa kuraa.)…