Meillä kotona Pöytyällä teurastettiin 1950-luvulla sika joka syksy. Kylässä oli teurastaja, Toivosen Paavo, joka tuli paikalle ja ampua kajautti saparohännän autuaampiin karsinoihin ja teki puukkoineen asianmukaisen jälkihoidon. Ihan läheltä en päässyt tätä jännittävää tapahtumaa seuraamaan, sillä äiti ymmärtämättömyydessään oli sitä mieltä, ettei se lasten viattomille silmille sopinut. Tulokset näin ja koin: herkullista ryyni- ja verimakkaraa ja veripalttua tuoreeltaan ja lihaa läpi talven isosta puutiinusta, johon lihanpalat säilöttiin laukkaan, suolaliemeen….
Kosher ja halal eli vedeneväitten teologiaa
Sattuneesta syystä äyriäiset ja nilviäiset ovat viime aikoina vietelleet tuon tuostakin plaraamaan lähdekirjallisuutta ja vaeltelemaan netin rannattomalla suolla. Viimeksi tuli taas vastaan hillittömän hauska kolmannen Mooseksen kirjan lista syötäväksi sallituista ja kielletyistä eläinkunnan jäsenistä. Siis juuri se kuuluisa ja sopivin kohdin usein siteerattu direktiivi, jonka takia muun muassa jotkut uskontokunnat eivät koske sianlihaan….
Lammaskaalia eli kaalia ja lammasta
Laittelin äsken pakastimen hellään huomaan tämän syksyn vänöläiskaritsan vakuumipaketit ja kuinka ollakaan, pakastimen pohjalta löytyi yksi paketti viimevuotista kylkeä. Sehän piti saattaa säällisessä järjestyksessä ihmisoletettujen ruoansulatusjärjestelmään. DeliVerden torikioskin kutsuvat kaalinpäät ratkaisivat reseptin: lammaskaalia, tuota syksyn sadonkorjuuajan mainiota perinneherkkua.
Tai hetkinen, mikä perinne? Katsotaanpa….
Munakoisosta moussakaan
Aubergiini eli munahedelmä eli kaikkein yleisimmin meillä munakoiso on sen verran uusi tulokas Suomessa, että suuret ikäluokat vielä sitä ihmettelivät vain etelän matkoillaan ja kehittelivät vitsejä savolaisesta seksivihanneksesta. Tänään munakoisoa saa keväästä syksyyn jo laatuisana kotimaisena vihanneksena (vaikka myytävä patukka onkin kasvitieteellisesti marja) ja ympäri vuoden lähinnä Euroopasta tuotuna. Etenkin kesällä munakoiso on raivannut itselleen pysyvän sijan pihagrillien ritilöillä makkaroitten ja pihvien viereen….
Bellman ja pimpinella-kysymys
Kesäiselle pergola-aamiaiselle valmistautuva voi löytää Youtubesta brunssitunnelmiin virittäväksi musiikiksi vaikkapa Sven-Bertil Tauben (sen Evertin pojan) lauleleman Bellmanin viisun Hvila vid denna källa eli Fredmanin epistolan numero 82, epistoloista viimeisen. Elikkä Ulla Winbladin aamiaisen ”i det gröna”, ruohikolla. Tarina kertoo Baccuksen veljien, Bacci Orderin kesäisestä ilonpidosta Tukholman lähimaaseudulla. Kyseessä on rokokoohenkinen pastoraali, ja se ilmestyi ensi kerran Fredmanin epistoloissa 1790….
Herneen makuinen isomaksaruoho
Isomaksaruoho (Hylotelephium t. Sedum telephium) on tämän kesän luontolöydökkejä. Tai siis kyllä sen tuntenut olen ja varmaan muinaisuudessa kouluherbaarioon kerännytkin, mutta kun tuttu vinkkasi juttuun Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjassa, tuli katsottua saaressa ympärilleen, ja siellähän niitä oli. Toivorikkaana alkoi katsella ympärilleen siinäkin toivossa, että silmiin lehahtaisi myös uhanalainen apolloperhonen. Tämä hauska kasvi on näet tuon perhosen toukkien tärkeä rehu. Eli kun näitä yrttejä maastosta hortailee, kannattaa katsoa, että kasvupaikoille niitä myös jää, jotta evästä riittää siipielikollekin….