Minä monen muun vanhan liiton olutharrastajan mukana olen mittani aika täyteen juonut noita toisen aallon olutvallankumouskaaderien humalilla tihuksi tykittämiä Ipoja. Avuttomina, hämmentyneinä ja kasvavasti kyynisinä seuraamme oluttrendien kiivaana toisiaan seuraavia järistyksiä ja niistä sikiäviä sekavia tsunameja. (Tässä kohtaa voi sanoa, että kun 90-luvun roolipaineissa uskalsi tunnustaa, että Cantillonin lambiceissa maistui inha viemäri, tänäänkään ei pelkää olutuskovien ja heidän ylipappiensa vihaa ja ylenkatsetta: hapanoluet ovat ihan kamalaa kuraa.)
Mutta näihin Ipoihin. Ihan vaan vapaasti saa niitä humaloida juomakelvottomiksi, mutta ei pidä odottaa ainakaan olutkonservatiivien ylistyslauluja. Niistä äkäisimpiä koetan vältellä, vaikka vaikeaa se on, kun niille jatkuvasti apinoidaan Amerikasta uusia tyylilajeja, joita ei arvatenkaan aina osata edes määritelmänsä mukaisseti valmistaa. Viime kuukaudet on saatu kummastella uutta Ipa-tyyliä, jolla on kummallinen nimikin: Neipa. Nimen lopusta näkee, että Ipahan siinä on kyseessä. Olutpalstoja lukemalla selviää, että alkuosan Ne tulee USA:n Uuden Englannin eli New Englandin nimestä. Sehän on se USA:n koilliskolkka, joka demokraattien vankkana tukialueena varmaan vähiten äänesti Trumpia.
Olen antanut itselleni kertoa, että nämä uusamerikkalaiset Ipat ja Pale alet ovat sameita, hazy, ja niiden humalavalikoima tekee oluista trooppisen hedelmäisiä. Usein niihin näytetään jopa lisäävän hedelmäsoseita – ikään kuin panimomestari ei oikein uskoisi omiin ja humalien kykyihin antaa oluelle aromeja. Jos kaupan oluthyllyn ääressä etiketistä tämmöisiä lisäyksiä luen, jää se pullo/tölkki helposti hyllyyn. Muuten suhtaudun näihin Neipoihin suopeasti, sillä niissä tuntuu muodostuvan semmoisia aromipaketteja, joissa korkeasta EBU:sta (katkeruusasteesta) huolimatta humalat eivät hullun tavoin hyökkää suuhun. Toisin kuin ruokakaupan Suomi-Ipoissa, joissa jo matala alkoholi helposti painottaa makupaletin katkeruutta.
Tämän jutun kirjoittamiseen antoi sysäyksen Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan Neipa, jonka tavoittaminen maisteluun oli varsin työlästä. Se tehtiin Ipojen tyylin mukaisesti melko vahvaksi, 7,5-prosenttiseksi, joten ruokakaupasta sitä ei ole saanut. Panimo ei saanut sitä kuitenkaan Alkon valikoimaan, joten sitä on saanut – tai sai – vain aika pienestä joukosta ravintoloita, joko hanasta tai 0,33 l:n pullossa. Näin tämä pari viikkoa sitten myyntiin tullut olut on käytännössä jo kokonaan loppu. Uuttakaan erää ei ilmeisesti kannata odottaa, sillä panimon mukaan jokin isosta humalalajikkeitten joukosta (Ahtanum, Azacca, Cascade, Citra, Eureka, Galaxy, Mosaic, Simcoe) on varastoista loppu. Ei voi kuin ihmetellä maailman pahuutta.
Kolme kertaa tuota ihmejuomaa ehdin maistaa. Sen verran oli hyvää, että jäi harmittamaan. Laitilassa taitaa olla asiat hyvin, kun voi kehitellä hienoja tuotteita, joista kuluttaja tykkää, ja lopettaa sitten niitten valmistus. Edellinen tämmöinen oli Turun alueen K-Supermarketeille tehty Fr35h, jota sai vain näistä kaupoista, mutta ei niistäkään enää, Siitäkin tykkäsin kovin, ja kun sitä kyläreissuilla vein Tampereelle ja Helsinkiin, kädestä pitäen kateellisina kiiteltiin. Nyt kun se diili lienee loppunut, sen voisi tuodaa vaikka eri nimellä pysyvään valikoimaan.
No, tämä Neipa sitten. Katkeroita löytyy 40 EBU ja kantavierrettä kunnolliset 18,2 % ja alkoholiprosentteja tuo 7,5. Maltaissa on ohran lisäksi vehnää ja kauraa, mitkä osaltaan lienevät vaikuttamassa maun pyöreyteen. Tyylin mukaan olut on samea ja suunmyötäinen. Reilu katkero ei ole ollenkaan hyökkäävä, alkupuraisu sulaa nopeasti muihin makuihin. Myös runsas alkoholi täytelöittää makua ja suitsii katkeruutta. Tässä se eroaa trendikkäitten oluthurjimusten rankoista Ipa-versioista kuin yö päivästä. Yleismaku on runsaan greippinen ja muutakin hedelmää taustalta löytyy ananasta myöten – kaikki kuitenkin humalan ja maltaan kemioilla aikaansaatua, ei hilloja lisäämällä. Mututuntumalla tämä Neipa on ikään kuin serkku tai lanko Laitilan Kakolan Kalpealle ja tälle K-kauppojen Fr35hille. Äkkiä en osaa sanoa ruokaparia, mutta itämaisiin se voisi olla kallellaan. Parasta kumminkin pubin tiskiin nojaten mukavia rupatellen.
Vastaa