Stadin Panimo on yksi niistä ”vanhoista uusista” panimoista, joitten tuotteista on tottunut tasaisesti pitämään. Siksi varsin uteliaana korkkaa panimon uutuuden, rukiisen talvilagerin – mitä se sitten oluttyylillisesti merkitseekään. Olut on 5,3-prosenttinen eli Alkon tavaraa. Tämä käy ilmi etiketistä, jonka tuotetiedot muuten ovat turhan niukat. Lasiin kaadettuna olut antaa matalan vaahdon ja väriltään se on kupariin vivahtava ja yllättävän kirkas siihen nähden, että etiketti väittää sitä suodattamattomaksi. Tuoksu on hieman ruohoinen ja nostaa niinkin kumman mielleyhtymän kuin nokkosen. Maku on miellyttävän maukas ja nostaa kieleen saaristolaisleivän. Tämän makeaan kallistuvan makuvivahteen kuitenkin tasii mukavasti peräkaneettina kajahtava katkeruus, joka kuitenkaan ei ole yletön kuten nuorempien liuhupartaisten uuspanijoitten IPA-hurjastelut. Tuoksun yrttisyys toistuu vienosti jälkimaussa, joka on kokonaisuudessaan aika miellyttävä. Olut on oikein sopiva aperitiiviksi ja voi sen kantaa joulupöytäänkin, etenkin laatikoitten ja kinkun seuraan. Pisteet 8/10.
Stadin Panimo
Joulukalenteri 16: Stadin Panimon Winter Brown
Stadin Panimon toinen sesonkiolut viittailee nimellään brown alen suuntaan. Tämähän on vanha brittiläinen oluttyyli, joka nimensä mukaan on ruskeaa, ehkä meripihkaan viittaavaa. Yleensä siihen liitetään myös maltainen makeus, matala alkoholi ja maltillinen katkeruus. Tutuin edustaja lienee meilläkin myynnissä näkynyt Newcastle Brown Ale. Kun tätä olutta kaataa lasiin, juoja käy mietteliääksi. Suodattamaton olut on samean harmaata, vähän kuin kuravettä. Myös tuntuva humalan lemahdus käy nenään.
…
Joulukalenteri 13: Stadin Panimo Good Old Times Christmas Ale
Pääoson verrattomia oluita paneva Stadin Panimo keulii jouluoluissa ainakin nimen pituudella. Tämä jouluolut on lasiin kaadettuna varsin ruman ja samean näköistä kuravettä. Tietysti se on hevimusiikkia kuuntelevien karujen panimokarpaasien mielestä vain hieno ja respektiä tuova seikka, mutta tämmöinen hedonisti-esteetikko jotenkin toivoisi juhlaoluille suodatusta ihan vain ulkonäön takia. Asetellaan ne ruoatkin pöytään nätisti, miksei sitten olut saisi olla viehkeää?…
Joulukalenteri 3: Joukinkkuportteri
Mainioita oluita jatkuvasti pukkaava Stadin Panimo laittoi joulumyyntiin portterin, jonka etiketti lienee markkinoitten hauskin ja houkuttelevin – ainakin sikafanin silmissä. Etikettiin kun on präntätty varsin maukkaan näköinen possu. Siihen kyllä nokkeluus loppuukin. Jonkinmoisen olutkokemuksen vuosikymmenien mittaan hankkineen korvissa alkavat varoituskellot kilistä, kun sovittelee samaan palapeliin sanoja portteri ja joulukinkku.
Olut on väriltään samean harmaa ja muistuttaa pikkupoikien kumisaappaillaan porskuttelemaa mutavelliä. Luultavasti tämä portteri on visuaalisesti ruminta ikinä. Tuoksussa on tyypillisiä portterin makukomponentteja: nokea, palaneisuutta, vähän salmiakkia, aavisteleva tuulahdus tummaa suklaata. Maku seurailee samoja latuja, paitsi että suuta kuivaamaan nousee vielä aika tuhti katkeruus.
Olut on ihan kelvollinen juotava, jos näistä mustista karstapommeista tykkää, ja vaikka se on portteriksi ehkä hieman ohut, on se 4,5-prosenttiseksi ihan kelpo suoritus panijaltaan. Tällaisena se voisi sokkotestissä hyvinkin mennä vaikka tummana IPA:na.
Kulinaarisesti olut on hiukan problemaattinen, mutta käy se ehkä jonkun ruoankin kanssa. Ehkä klassisesti ostereille ja varmasti tummalle suklaalle, mutta joulukinkulle? Ei ikinä. Ei ainakaan perinteiselle suomalaiselle kinkulle, joka on kypsennetty uunissa hitaalla lämmöllä. Sakeasti savustetulle? Saattaa sujua.
