Makkarassa on kaksi päätä, toinen pää ja toinen pää.
Toisen pään jos haukkaat pois, toinen aina jää.
Mikä ja mitä on makkara?
Useimmille rutinoituneille makkaranpurijoille makkaran selite on helppo: makkara on se mainio ruoka, joka löytyy marketin makkarahyllystä. Mutta jos makkaran syvin olemus alkaa askarruttaa, hiukan pitää nähdä vaivaa tietoja etsiessään, sillä nykyisin ei edes lainlaatija auta. Ennen olivat asiat toisin, oli tarkat pitoisuus- ja koostumusmääräykset ja A- ja B-luokat….
Saksankielinen sana Liebestöckel tarkoittaa sananmukaisesti käännettynä lemmenkeppiä tai -kalikkaa. Hmm, luullakseni kiltimpikin mielikuvitus tässä saattaa lähteä laukalle. Toisaalta aiheesta, toisaalta aiheetta. Liebestöckel saksassa tai love-ache vanhassa englannissa oli pitkään suosittu afrosidiakki eli sen uskottiin nostattavan lempeä ja aivan erityisesti miesoletetun kuntoisuutta. Kyseinen yrtti on meilläkin varsin tuttu, nykyisin vähän arkinenkin lipstikka, jonka nimi tuli meille ruotsin sanasta libbsticka, mikä juuriltaan on sama saksan lemmenkeppi Liebestöckel. Eli samaa rakkauden viestiä vie suomenkin sana. 
…
Meillä kotona Pöytyällä teurastettiin 1950-luvulla sika joka syksy. Kylässä oli teurastaja, Toivosen Paavo, joka tuli paikalle ja ampua kajautti saparohännän autuaampiin karsinoihin ja teki puukkoineen asianmukaisen jälkihoidon. Ihan läheltä en päässyt tätä jännittävää tapahtumaa seuraamaan, sillä äiti ymmärtämättömyydessään oli sitä mieltä, ettei se lasten viattomille silmille sopinut. Tulokset näin ja koin: herkullista ryyni- ja verimakkaraa ja veripalttua tuoreeltaan ja lihaa läpi talven isosta puutiinusta, johon lihanpalat säilöttiin laukkaan, suolaliemeen….
Laittelin äsken pakastimen hellään huomaan tämän syksyn vänöläiskaritsan vakuumipaketit ja kuinka ollakaan, pakastimen pohjalta löytyi yksi paketti viimevuotista kylkeä. Sehän piti saattaa säällisessä järjestyksessä ihmisoletettujen ruoansulatusjärjestelmään. DeliVerden torikioskin kutsuvat kaalinpäät ratkaisivat reseptin: lammaskaalia, tuota syksyn sadonkorjuuajan mainiota perinneherkkua.
Tai hetkinen, mikä perinne? Katsotaanpa….
Isomaksaruoho (Hylotelephium t. Sedum telephium) on tämän kesän luontolöydökkejä. Tai siis kyllä sen tuntenut olen ja varmaan muinaisuudessa kouluherbaarioon kerännytkin, mutta kun tuttu vinkkasi juttuun Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjassa, tuli katsottua saaressa ympärilleen, ja siellähän niitä oli. Toivorikkaana alkoi katsella ympärilleen siinäkin toivossa, että silmiin lehahtaisi myös uhanalainen apolloperhonen. Tämä hauska kasvi on näet tuon perhosen toukkien tärkeä rehu. Eli kun näitä yrttejä maastosta hortailee, kannattaa katsoa, että kasvupaikoille niitä myös jää, jotta evästä riittää siipielikollekin….
Mummo tai isoäiti on takuuvarma ruokabrändi. Jos menee kauppaan, ostoskoriin kertyy aimo määrä mummon tuotteita. Jos selaa keittokirjoja tai ruokalehtiä, taas on mummo asialla joka puolella. Selasin viisi minuuttia nettiä hakusanoilla ”mummon” ja ”isoäidin”. Löysin kymmeniä osumia. Löytyi tietenkin Mummon muusi eri variaatioineen, oli Mummon perunanuudeli, Mummon aidot poimulliset ranskanperunat. Löytyi Mummon banaanicurry, Mummon kanakori, Mummon lettipitko, Mummon herukkasiideri, Mummon jauhelihakeitto ja tietenkin Mummon lihapullat ja Mummon vihreä salaatti. Noin aluksi….