Katkaravut ovat eri puolilla maailmaa tärkeää perusravintoa. Usein arvostettua herkkua, ja Suomessa on jopa eräänlainen kansankulinarismin huipentuma, kun ruotsinlaivan seisovassa pöydässä saa lapata astaksantiini-pigmentin vaaleanpunaisiksi värjäämiä äyriäisiä lautasen täydeltä. Marketien pakastealtaista löytyy melko edullisestikin keitettyä ja kuorittua katkarapua, josta teemme monenlaista ruokaa, pitsoja, pastoja, piiraita, salaatteja, keittoja – ja keski-ikäisen kansanosan perinneruokaa katkarapukasaria. Mutta voisiko katkarapuja sanoa missään mielessä erityisen suomalaiseksi, perinteiseksi ruoaksi? Katsotaanpa….
Ruokapuhetta
Pirtsakka punainen retiisi
”Mitäkö tiedän ihmisen kohtalosta? Enemmän vosiin kertoilla teille retiiseistä.”
Samule Beckett
Oman aikansa eräänlainen supermartta Aili Nissinen (1866-1926) kirjoitti muun laajan tuotantonsa ohessa myös lastenrunoja. Niistä tunnetuimpia on Päivälliset, jossa pikku kani kokkaa sapuskaa tuttavilleen kukolle ja kanalle. Runo on varsin opettavainen ja hyvin ajankohtainen juuri nyt, kun kasvisruoka on ruokatrendeistä kaiken kattavin, fataalein ja finaalein – ja ajan myötä trendistä valtavirraksi väistämättä muuttuva….
Supraa pukkaa – Rioni on Turussa
Jo neukkuaikana Georgia, silloin venäläisittäin Gruusia, oli synonyymi hyvälle ruoalle. Joka kaupungissa oli gruusialainen ravintola, isommissa monta. Pääosan jättivaltion viineistä tuotti Gruusia (tosin silloin pahasti bulkkina). Nyt kun Georgia on vahvasti nostanut profiiliaan matkailumaana, maan ruokakulttuurin nimiin vannovia ravintoloita on syntynyt Suomessakin. Turussa avasi ovensa koeponnistuksella 11.-12.5. Rioni ja vakinaisesti alkaen 13.5….
Kiinankaali + pinaatti = paksoi
Muutama vuosi sitten meillekin rantautui, lähinnä aasialaisten ruokakauppojen välityksellä uusi, eksoottinen vihannes, josta näkyi kauppojen kylteissä monenlaista nimeä: bok choy, pac choi, pak-choi, pak-soi… Nyt tämä mukava kasvis on jo niin arkipäiväistynyt, että se kasvaa komeaksi meikäläisissäkin kasvihuoneissa. Vastikään ostin Turun Kauppatorilta Lindrothin puutarhan DeliVerde-kioskilta komean yksilön….
Pojarski vs. Wallenberg
Julle Wecksellin 181-vuotispäivänä asianomainen kirjailijaseura aterioi Turun mainiossa Mamissa. Menun pääruokana oli yksi Mamin klassikoista – myös Mamin poikien Ruokakirjassa esitelty – Wallenbergare, Wallenbergin pihvi. Ja olihan se käsittämättömän hyvää, sen(kin) Mamin keittiö todella osaa. Annos oli myös perinteitä kunnioittaen komponenteiltaan viimeisen päälle: hienoksi jauhetusta vasikanlihasta tehdyt pehmeänherkulliset kotletit, voimuusi, vihreät herneet ja puolukat, loraus ruskistettua voita viime silauksena….
Peuranpa pyllyä ihanaa…
Otsikon säe on peräisin Erkki Tiesmaan sanoittamaksi merkitystä suositusta sota-ajan renkutuksesta Eldankajärven jää, jossa lähinnä käsitellään rintaman muonitusoloja: ”Läskiä, lotinaa / ja peuranpa pyllyä ihanaa / on römpsässä käristetty, kiristetty / vattahan varistettu juu.”Tämän tarkempaa biologista kuvausta ei tuosta peurasta anneta, mutta saattaapa tuo olla ollut metsäpeura eli se sorkkaeläin, joka on käytännössä sama kuin poro, mutta on villi. …
