Isomaksaruoho (Hylotelephium t. Sedum telephium) on tämän kesän luontolöydökkejä. Tai siis kyllä sen tuntenut olen ja varmaan muinaisuudessa kouluherbaarioon kerännytkin, mutta kun tuttu vinkkasi juttuun Sami Tallbergin Villiyrttikeittokirjassa, tuli katsottua saaressa ympärilleen, ja siellähän niitä oli. Toivorikkaana alkoi katsella ympärilleen siinäkin toivossa, että silmiin lehahtaisi myös uhanalainen apolloperhonen. Tämä hauska kasvi on näet tuon perhosen toukkien tärkeä rehu. Eli kun näitä yrttejä maastosta hortailee, kannattaa katsoa, että kasvupaikoille niitä myös jää, jotta evästä riittää siipielikollekin.
Isomaksaruoho on oivallinen luonnosta kerättävä raaka-aine. Sen lehdet ovat raakana meheviä ja suussa mukavasti rouskuvia. Makua voi kuvailla tuoreen herneen oloiseksi. Kasvi on suht helppo tunnistaa ja normaaliesiintymästä kerää helposti sapuskan ainekset kokoon. Se kannattaa muistaa, että lehtiä on lupa kerätä vain omaan käyttöön. Myytäväksi niitä ei saa kerätä, koska isomaksaruoho ei ole sallittujen uuselintarvikkeitten EU-luettelossa.
Isomaksariuohon lehtiä voi silputa salaatin sekaan ihan sellaisenaan tai korkeintaan ihan vain hiukkasen (10 sekuntia) ryöpättyinä. Lehdistä voi kokkailla myös lisäkehöystöjä, ja niistä saa vaikkapa mainion risoton. Kasvisvokkeihin lehdet ovat aivan omiaan ja ovatpa jotkut kokeilleet hyvällä menestyksellä peston tekoa isomaksaruohon lehdistä. Erityisen hyvin maksaruohoruoat sopivat yhteen kaikkien vedeneväitten eli kalaruokien sekä äyriäis- ja nilviäisruokien kanssa.
Tätä kasvia on meillä pari luonnonvaraista lajia, joista varsinainen ”isomaksaruoho” on lännenisomaksaruoho (Hylotelephium telephium ssp. maximum), joka kasvaa runsaimmin Lounais- ja Länsi-Suomen kallioilla, rannoilla ja kivikoissa. Myös syvemmällä sisämaassa sitä esiintyy, mutta luultavasti useimmin koristekasvina käytettyjen siirtoistutusten karkulaisina. Luonnonvarainen on myös vahaisomaksaruoho, joka kasvaa lähinnä Kaakkois-Suomessa. Lisäksi löytyy Etelä- ja Lounais-Suomessa jonkin verran puutarhojen karkulaislaji punaisomaksaruohoa. Isomaksaruohot ovat suosittuja maanpeittokasveja kotipuutarhoissa ja niitä myydään yleisesti puutarhaliikkeissä.
Kasvin nimen on sanottu johtuvan siitä, että sen lehti muistuttaa muodoltaan sian maksaa. Siksi sitä on aiemmin nimitetty kansanomaisesti kalliomaksaksi tai sianmaksaheinäksi. Toisaalta se on aiemmin ollut hyötykasvikäytössä ja sen mukulamaisen juuren takia sitä on sanottu myös kallioperunaksi. Lääkinnässä sitä on käytetty ainakin palovammojen hoitoon. Isomaksaruohoa on kutsuttu myös rakkauden yrtiksi, koska se mehevien lehtiensä ansiosta säilyy kukoistavana katkaistunakin. Semmoinenkin uskomus on, että jos kaksi isomaksaruohoa ripustaa kattoon, ne ennustavat rakkaussuhteen tulevaisuuden: jos ne kuivuessaan käpristyvät toisiaan kohden, suhde on lupaava. Jos taas eivät käpristy, niin…
Isomaksaruohoa ja siikaa
Isomaksaruoho rakastaa muita yrttejä yli kaiken. Se kaipaa kainaloonsa vaikkapa kirveliä, timjamia, ruohosipulia, korianteria, vain muutama mainiten. Sami Tallbergin kirjassa on mainio resepti, jossa isomaksaruoho on liitetty paistettuun siikaan. Sitä hieman muuntelemme ja aineksia varten joko koetaan verkot tai käydään kauppahallin kalatiskillä hakemassa pari siikafileetä. Lisäksi kerätään torin DeliVerde-kioskilta kassiin nippu kevätsipulia, nyytti vihreitä papuja, ruukulliset timjamia, kirveliä ja ruohosipulia. Vuonankaalikin sopii mukaan, jos sitä on tarjolla. Tarvitset myös parin kynnen verran valkosipuilimurskaa, n. 150 g voita, litran kala- tai kasvislientä, 4 rkl öljyä, 2 rkl valkoviinietikkaa, suolaa ja mustapippuria. Ja tietenkin pihalta tai metsästä iso kourallinen isomaksaruohon lehtiä.
Tee näin:
1. Hienonna kevätsipulit. Freesaa sipulisilppu ja valkosipulimurska 50 grammassa voita. Lisää pilkotut pavut ja muutama timjaminoksa (jos teet ruokaa keväällä, voit korvata timjamin kuusenkerkillä) sekä liemi. Keitä, kunnes pavut ovat purukypsiä.
2. Valuta liika liemi pois ja poista timjaminoksat (tai kerkät) ja sekoita joukkoon 50 grammaa voita. Mausta pippurilla ja suolalla ja lisää isomaksaruohon lehdet. Anna kuohahtaa.
3. Leikkaa kala annospaloiksi ja mausta ne suolalla ja pippurilla. Paista ne kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa mediumiksi. Anna voin ruskistua ja lisää joukkoon reilusti hienonnettuja yrttejä ja etikka. Jaa kalat lautasille, valuta niille pannusta voisula ja lisää isomaksaruohohöystö. Suomalaisessa kesässä ei muuta sivuruokaa kaipaa kuin uusia perunoita.
Karuhko saaristolaisannos: itse pyydettyä ahventa, itse kasvatettua perunaa ja mökin takaa poimituista isomaksaruohon lehdistä tehtyä höystöä.
Isomaksaruohoa risotossa
Risottoon tarvitse reilun kourallisen isomaksaruohon lehtiä. Huuhtaise ne lävikössä ja leikkele ne hieman pienemmiksi paloiksi. Tee perusrisotto. Tarvitset öljyä, sipulin hienonnettuna, 2-3 dl carnaroli- tai avorioriisiä, lasillisen valkoviiniä, 1-1.5 litraa kasvislientä, suolaa, mustapippuria, n. dl parmesaaniraastetta ja 2 rkl voita.
Tee näin:
1. Kuumenna äljy kattilassa ja kuullota siinä sipulisilppua hetken. Lisää riisi ja kuullota sitä hetken. Lisää valkoviini ja lientä vähitellen sitä mukaa, kun neste imeytyy riisiin. Mausta suolalla ja pippurilla.
2. Kun riisi alkaa olla lähes al dente, lisää isomaksaruohon lehdet. Anna porista vielä hetken, kunnes risotto on al onda, aaltoileva. Lisää parmesaani ja voi ja sekoita. Tarjoile heti.
Isomaksaruo istuu mainiosti myös risottoon.
Vastaa