Ainakin vähän varttuneemmat turkulaiset muistavat Kristiinankatu 5:ssä sijainneen kalastustarvikekauppa Katiskan. Sen jälkeen paikassa toimi konttuuri, josta sai mm. viisumeita Venäjälle. Parisen viikkoa sitten siinä ovensa avasi ravintola-nomadi Paco Ndiaye, senegalilais-italialais-suomalainen kokki. Ja kuinka ollakaan, Pacon Nomad-ravintolan gastronominen linja liikuskelee afrikkalaisissa, italialaisissa ja pohjoismaisissa sfääreissä.
…
Jo neukkuaikana Georgia, silloin venäläisittäin Gruusia, oli synonyymi hyvälle ruoalle. Joka kaupungissa oli gruusialainen ravintola, isommissa monta. Pääosan jättivaltion viineistä tuotti Gruusia (tosin silloin pahasti bulkkina). Nyt kun Georgia on vahvasti nostanut profiiliaan matkailumaana, maan ruokakulttuurin nimiin vannovia ravintoloita on syntynyt Suomessakin. Turussa avasi ovensa koeponnistuksella 11.-12.5. Rioni ja vakinaisesti alkaen 13.5….
Muutama vuosi sitten meillekin rantautui, lähinnä aasialaisten ruokakauppojen välityksellä uusi, eksoottinen vihannes, josta näkyi kauppojen kylteissä monenlaista nimeä: bok choy, pac choi, pak-choi, pak-soi… Nyt tämä mukava kasvis on jo niin arkipäiväistynyt, että se kasvaa komeaksi meikäläisissäkin kasvihuoneissa. Vastikään ostin Turun Kauppatorilta Lindrothin puutarhan DeliVerde-kioskilta komean yksilön….
Mistä tunnet sä Belgian? Kongosta ja julmasta Leopold-kuninkaasta. Flanderista ja Valloniasta, epäidenttisistä kaksosista. Belgian (ei siis Ranskan) perunoista. Tintistä ja Milousta.EU:n päämajasta ja brysselin pitsistä. Juu, kyllä, mutta aika lailla myös oluesta. Belgia kuuluu ehdottomasti maihin, joiden keskeisiä attribuutteja on olut. Historia on pitkä, kulttuuri on täysin omaleimainen ja panimoita lukematon määrä (luku lienee jossain välillä 100-200). …
Julle Wecksellin 181-vuotispäivänä asianomainen kirjailijaseura aterioi Turun mainiossa Mamissa. Menun pääruokana oli yksi Mamin klassikoista – myös Mamin poikien Ruokakirjassa esitelty – Wallenbergare, Wallenbergin pihvi. Ja olihan se käsittämättömän hyvää, sen(kin) Mamin keittiö todella osaa. Annos oli myös perinteitä kunnioittaen komponenteiltaan viimeisen päälle: hienoksi jauhetusta vasikanlihasta tehdyt pehmeänherkulliset kotletit, voimuusi, vihreät herneet ja puolukat, loraus ruskistettua voita viime silauksena….
