Museokäynteihini kuuluu aina museokauppojen tarjonnan tutkailu. Korttitelineestä poimin useimmin niitä taidekortteja, joihin on kuvattu ruokaa esittävä teos – ja säännöllisesti harmittelen, kun museon parhaista ruokatauluista ei koskaan ole ymmärretty tehdä korttia. Selaan myös myynnissä olevat taidekirjat (ensimmäisenä tietysti ale-koriin päätyneet huokeat näyttelykirjat) ja etsin niistä ruokateemoja….
Ravintoa kaikille aisteille
Pelkistetyimmillään ruoka on ruumiin ravintoa, polttoainetta, jonka tehtävä on pitää kone käynnissä. Taide taas, usein toistetun ja hieman kliseisen kielikuvan mukaan, on hengen ravintoa. Ainakin meille kädellisille apinoille, joilla kai ainoina luomakunnassa on taiteeksi määriteltävää tietoista luovaa aktiviteettia. Mutta ihan tasaveroisia nämä ravinnot eivät ole viisaalla ihmiselläkään….
Meillä kotona Pöytyällä teurastettiin 1950-luvulla sika joka syksy. Kylässä oli teurastaja, Toivosen Paavo, joka tuli paikalle ja ampua kajautti saparohännän autuaampiin karsinoihin ja teki puukkoineen asianmukaisen jälkihoidon. Ihan läheltä en päässyt tätä jännittävää tapahtumaa seuraamaan, sillä äiti ymmärtämättömyydessään oli sitä mieltä, ettei se lasten viattomille silmille sopinut. Tulokset näin ja koin: herkullista ryyni- ja verimakkaraa ja veripalttua tuoreeltaan ja lihaa läpi talven isosta puutiinusta, johon lihanpalat säilöttiin laukkaan, suolaliemeen….
Sattuneesta syystä äyriäiset ja nilviäiset ovat viime aikoina vietelleet tuon tuostakin plaraamaan lähdekirjallisuutta ja vaeltelemaan netin rannattomalla suolla. Viimeksi tuli taas vastaan hillittömän hauska kolmannen Mooseksen kirjan lista syötäväksi sallituista ja kielletyistä eläinkunnan jäsenistä. Siis juuri se kuuluisa ja sopivin kohdin usein siteerattu direktiivi, jonka takia muun muassa jotkut uskontokunnat eivät koske sianlihaan….
Laittelin äsken pakastimen hellään huomaan tämän syksyn vänöläiskaritsan vakuumipaketit ja kuinka ollakaan, pakastimen pohjalta löytyi yksi paketti viimevuotista kylkeä. Sehän piti saattaa säällisessä järjestyksessä ihmisoletettujen ruoansulatusjärjestelmään. DeliVerden torikioskin kutsuvat kaalinpäät ratkaisivat reseptin: lammaskaalia, tuota syksyn sadonkorjuuajan mainiota perinneherkkua.
Tai hetkinen, mikä perinne? Katsotaanpa….