Laittelin äsken pakastimen hellään huomaan tämän syksyn vänöläiskaritsan vakuumipaketit ja kuinka ollakaan, pakastimen pohjalta löytyi yksi paketti viimevuotista kylkeä. Sehän piti saattaa säällisessä järjestyksessä ihmisoletettujen ruoansulatusjärjestelmään. DeliVerden torikioskin kutsuvat kaalinpäät ratkaisivat reseptin: lammaskaalia, tuota syksyn sadonkorjuuajan mainiota perinneherkkua.
Tai hetkinen, mikä perinne? Katsotaanpa….
Kun suomalainen alkaa listata kansallisruokiaan, aika pian, heti karjalanpaistin ja poronkäristyksen tuntumasta löytyy kaalikääryle. Se kuuluu niihin ruokiin, joista kotoaan reväistyt (mies)kansalaiset silmät kostuneina puhuvat äidin keittiön ikävöityinä herkkuina. Vaan mitenkä mahtaa olla kaalikääryleitten – tai savoksi kualkiäryleitten – kansallisuuden laita? Juu, on toki niitä Suomen keittiöissä kääritty niin pitkälle kuin muisti ja keittokirjoihin präntätty tieto ulottuvat, mutta sillä pelin ei vielä kovin kauas historiaan päästä.
…
Juuri nyt on oikea hetki hakea kaalia ja laatia jokin mainio kaaliruoka. Kaalipöydässä istuvat lihansyöjä ja vegaani sulassa sovussa.
Suomalaiset syövät eri kaaleja hiukan yli 17 miljoonaa kiloa*) vuodessa. Jokaiselle suomalaiselle siitä riittää noin 3,3 kiloa. Ei tuo hirveän paljon ole, kun ottaa huomioon, miten ihanteellinen ruoka-aine kaali on. Se on varsin edullinen, ellei halpa. Siinä on huimat määrät vitamiineja ja flavonoideja, ja sen runsaat kuidut pitävät suoliston tyytyväisenä. Ja kaaliruoat maistuvat hyviltä….
Takana on muutaman viikon raskaan ruoan aika. esijoulu, joulu, jälkijoulu, uusivuosi ja nyt viimeksi ravitsevan ruoan reissu Gdanskiin, jossa nautittiin runsaasti mieliruokaa kaloria ja mielijuomiakin. Vaa’an lukemissa soi mollisointuinen moite. Nyt täytyy laittaa kehiin härkäviikkojen perinneruoka kaalisoppa. Sitä kun syö viikon eikä muuta, johan on synnit sovitettu. Helppo ja halpakin on tuo ruoka….