Juuri nyt on oikea hetki hakea kaalia ja laatia jokin mainio kaaliruoka. Kaalipöydässä istuvat lihansyöjä ja vegaani sulassa sovussa.
Suomalaiset syövät eri kaaleja hiukan yli 17 miljoonaa kiloa*) vuodessa. Jokaiselle suomalaiselle siitä riittää noin 3,3 kiloa. Ei tuo hirveän paljon ole, kun ottaa huomioon, miten ihanteellinen ruoka-aine kaali on. Se on varsin edullinen, ellei halpa. Siinä on huimat määrät vitamiineja ja flavonoideja, ja sen runsaat kuidut pitävät suoliston tyytyväisenä. Ja kaaliruoat maistuvat hyviltä….
Ykköset
Siskonko makkaraa?
Moni huippukokkikin nimeää herkukseen siskonmakkasopan. Siskon kanssa sopalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Lähipiirissäni on perhekunta, jossa on kaksi jo pitkälle aikuiseen ikään ehtinyttä tyttöä ja teini-iän portteja kolkutteleva pikkuveli. Tämä veli on aina ihaillut sisariaan jopa niin, että se on vaikuttanut myös hänen ruokamieltymyksiinä. Kun pojan mieliruokaa kysyttiin, hän nimesi siskonmakkarasopan. Miksi, häneltä udeltiin. No, siksi, että se on siskon! poika tuhahti, kun noin itsestään selvyyksiä kysyttiin.…
Källarvinden, Kasnäs
Kaikki Kemiönsaaren kesätarjontaan tutustuneet osaavat kertoa, miten ihana paikka ja ihanat kakut löytyvät Högsårasta – Farmors Cafe on jo melkoinen käsite. Se on kaiken kehun väärti, mutta keskikesällä jo liiankin suosittu; tungosta on ja odottaa saa annoksiaan kauan. Jos vain runsas kahvittelu on tähtäimessä, on samalla suunnalla tarjota vallan mainio uusi vaihtoehto, Kasnäsin Källarvinden.
Källarvinden on kesäkahvila ja nyt loppukesästä auki enää kahtena viikonloppuna, 20.-21.8. ja 27.-28.8.
Kaikki tarjolla oleva on huolella mietittyä, hyvin tehtyä ja kaunnisti tarjolle pantua. Erityisesti kannattaa kehua sunnuntain brunssia, joka on tarjolla koko päivän hämmentävän halvalla 15 euron hinnalla. Käyntikerralla otimme sen kahteen pekkaan ja olimme hyvin ravitut ja vatsamme inisivät tyytymyksestä….
Karjalanpaisti ei ole Karjalan paisti
Kesällä on edessä Olavi Paavolaisen seuran perinteinen kesäretki, tällä kertaa Aunukseen ja Laatokan Karjalaan, muun muassa isoille musiikkijuhlille. En tiedä, minkälaista ruokaa tulevalla matkalla saadaan, mutta olettaisin aiemman pitkän neuvostoajan ja sen jälkeisen ajan uusien tuulien ohjanneen keittotaitoa poispäin traditionaalisesta. Itsekin varttikarjalaisena uskoni karjalaisen kulttuurin vahvuuteen on kuitenkin niin luja, että luulenpa tulevalla reissulla näihin traditioihin törmääväni. Syyvvä pittää, vaikkei tervettä päivää näkis, sanotaan ja me sentään liikumme siellä juhlilla, joiden tarjoomuksissa varmimmin perinteitä kaivetaan esiin myös ruokapöydässä. Ehkäpä eteen jossain käänteessä kannetaan vaikkapa uunipottia ja tsupukoita, todellista karjalaista juhlaruokaa….
