Moni huippukokkikin nimeää herkukseen siskonmakkasopan. Siskon kanssa sopalla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Lähipiirissäni on perhekunta, jossa on kaksi jo pitkälle aikuiseen ikään ehtinyttä tyttöä ja teini-iän portteja kolkutteleva pikkuveli. Tämä veli on aina ihaillut sisariaan jopa niin, että se on vaikuttanut myös hänen ruokamieltymyksiinä. Kun pojan mieliruokaa kysyttiin, hän nimesi siskonmakkarasopan. Miksi, häneltä udeltiin. No, siksi, että se on siskon! poika tuhahti, kun noin itsestään selvyyksiä kysyttiin.
Pojan tulkinta sopan nimestä on kuitenkin valitettavasti virheellinen. Siskonmakkaran omituisen nimen syntyhistoriasta ollaan kai aika laajasti yhtä mieltä sen verran, että tiedetään sen olevan väärin ymmärretty käännösväännös ruotsin siskonkorv-sanasta. Mutta ruotsin sanan synnystä esitetään eriäviä näkemyksiä.
Pari vuotta sitten ilmestyneen Reseptien aarteet -keittokirjan kirjoittaja Verna Kaunisto-Feodorow sanoo kuulleensa siskonmakkaran nimen syntyhistorian Pyynikintorin Lihan omistajalta Janne Tomuselta. Tämän lennokkaan teorian mukaan takana olisi syskonkorv, joka olisi lyhenne ”San Franciscon makkarasta”. Selitys on ruotsin sanan kirjoitusasua myöten silkkaa fiktiota.
Yleisimmin gastronominen kirjallisuus, esim. Ruotsin merkittävin ruokahistorioitsija Jan-Öjvind Swahn on kirjassaan Mathistorisk Uppslagsbok kuitenkin sitä mieltä, että kaiken takana on ranskan makkaraa merkitsevä sana saucisse (samaa juurta kuin englannin sausage). Siitä tuli saksan pikkumakkaraa merkitsevä saucischen. Saksasta sana lainautui ruotsiin muodossa susiskon, joka sitten lyheni muotoon siskon. Huom. nimenomaan siskon, ei syskon, joka merkitsee sisarta tai sisarusta. ”Sisarenmakkara” se ei ole ruotsissa koskaan ollut.
Jos kurkistaa Ruotin kokkilegenda Kajsa Wargin 1700-luvun keittokirjaan, löytää sieltä makkarareseptin nimeltä Siskon. Ilmeistä on, että ko. makkara oli jotakuinkin sama kuin prinssimakkara tai -nakki, mikä Ruostissa sittemmin yleistyikin pikkumakkaran nimeksi ja siskon tai siskonkorv jäivät historiaan. Sen sijaan vanhakantainen suomenruotsi siskonkorvin on säilyttänyt. Makkara-asioissa suomenruotsi on muutenkin omaleimainen. Sille lenkkimakkara on länkkorv, jota ruotsinruotsi ei tunne. Vastaava makkara siellä on falukorv.
Nykyistä Suomen siskonmakkaraa ei tehtaalla kypsennetä. Se on massaltaan pitkälti samaa kuin nakki, joka puolestaan kypsennetään ja usein savustetaan miedosti. Meillä yleisin, lähes ainoa siskonmakkaran käyttötapa on tehdä siitä soppaa. Ruoaksi tehtäessä makkara puristetaan suolesta pieninä palleroina keiton joukkoon. Siskonmakkaraa voi kuitenkin käyttää monin muinkin tavoin, vaikkapa kaalikääryleen täytteessä tai sellisenaan paistettuna. Tällöin kuitenkin kannattaa katsoa, että makkara on tehty luonnonsuoleen, sillä jotkut valmistajat ovat alkaneet fuskata ja valaa siskot keinosuoleen. Keinokuori on kyllä useimmiten syötävä, mutta aika vastenmielinen.
Siskonmakkarasoppa
2 porkkanaa, reilu pala palsternakkaa, pala selleriä
5-6 perunaa, 1 purjosipuli
2 l lihalientä, 1 tl maustepippureita, 2 laakerinlehteä
500 g siskonmakkaroita
suolaa, persiljaa silputtuna
1. Kuori ja kuutioi juurekset melko pieniksi. Viipaloi pesty purjo.
2. Kuumenna liemi kiehuvaksi, lisää pippurit ja laakerinlehdet ja varovasti suolaa. Lisää juureskuutiot pienin välein tässä järjestyksessä: ensin porkkana, sitten palsternakka ja selleri, tovin jälkeen peruna. Kun porkkanapalat alkavat pehmitä, lisää purjo ja puristele joukkoon makkarapallerot.
3. Anna kiehua kymmenisen minuuttia. Itse tykkään keittää soppaa hiukan ”yli” niin, että juurekset kunnolla maustavat lientä ja vähän suurustavatkin sitä. Tarkista suola ja viimeistele persiljasilpulla. Ruisleipä ja voi kruunaavat aterian.
Kunhan taas päästään kesään ja varhaisperunaa on hyvin tarjolla, tee soppa niistä. Makumaailma on aivan toinen.
Vastaa