Meillä kotona Pöytyällä teurastettiin 1950-luvulla sika joka syksy. Kylässä oli teurastaja, Toivosen Paavo, joka tuli paikalle ja ampua kajautti saparohännän autuaampiin karsinoihin ja teki puukkoineen asianmukaisen jälkihoidon. Ihan läheltä en päässyt tätä jännittävää tapahtumaa seuraamaan, sillä äiti ymmärtämättömyydessään oli sitä mieltä, ettei se lasten viattomille silmille sopinut. Tulokset näin ja koin: herkullista ryyni- ja verimakkaraa ja veripalttua tuoreeltaan ja lihaa läpi talven isosta puutiinusta, johon lihanpalat säilöttiin laukkaan, suolaliemeen….
Peruna
Vilho Lampi – perunaa ja pontikkaa
Helsingin HAMissa avattiin äsken erään suuren suosikkini, Vilho Lammen pienehkö, mutta hyvin kuratoitu näyttely. Pääosa töistä on Oulun taidemuseosta, mutta tärkein, tuo hyytävän liskomainen omakuva Turun taidemuseosta. Minä olisin tuon kuvan laittamassa maailman kaikkien omakuvien ylimmäksi ykköseksi. Se ei ole ruokakuva, mutta piti se laittaa tuohon ensimmäiseksi.
…
Syötävää taidetta: Peruna!
Käyn ahkerasti museoissa ja taidenäyttelyissä, joissa minua aina kiinnostaa, miten ruoka on taiteessa päässyt esille. Mikäli erityistä kieltoa ei ole, kuvaan parhaani mukaan kiinnostavat työt. Useimmiten kännykälläkin saa siedettäviä kuvia, mutta joskus teoksen esillepano on niin haastava, että kunnon kuvaa ei saa. Näitä kuvia olen julkaissut eräässä suljetuss Facebook-ryhmässä, ja nyt ajattelin tuoda niitä myös tälle sivustolle. Niistä kun saa paitsi visuaalista iloa, myös kosolti muuta, kun kuvien taakse viitsii mennä.
Viime joulun ja uudenvuoden välipäivinä kävin Helsingin Taidehallissa katsomassa vuodenvaihteessa päättyneen näyttelyn Sammon laajoista kokoelmista. Sieltä löytyi pongattavaa enemmänkin. Kuten yhtä rakkauttani, perunaa, vieläpä neitsytperunaa. Kas tässä.
Pentti Kaskipuro, Perunakulho 1984
Pentti Kaskipuro, Punajuuri 1980
Ruokataiteiljana(kin) tunnetun Pentti Kaskipuron ruoka-aiheiset työt edustavat hänelle tunnusomaista vähäeleistä kuivaneula- ja akvatintagrafiikkaa, jonkalaista tapaa usein taidetietoisten ihmisten keittiöitten somisteena. Tuttuja ovat siivutetut limput, erilaiset sienet ja kasvikset sekä makkarat. Sammon kokoelmissa niistä olivat esillä Perunakulho (1984) sekä Punajuuri (1980). Kun katselee tarkemmin kuvia, huomaa että kulhon pottujen joukkoon on luikahtanut myös yksi punajuuri. Siitähän voisi symbolisti Robert Langdon vetää mitä johtopäätelmiä vain, mutta eiköhän nämä hienot grafiikantyöt ole nähtävä ennen muuta arvonantona arkiselle ruoalle, jota taiteilija näin fokusoimalla onnistuneestia glorifioi.
Toinen perunatyö oli Simo Hannulan hauska Varhaiperunankylvö (Toukokuu). Vuosiluku vahvistaa, että teos kertoo varsin toisesta, varhemmasta varhaisperunakulttuurista kuin tämä meidän aikamme todellisuus. Teoksen lisänimi Toukokuu tekee ymmärrettäväksi kylväjien kesäisen asun ja pitkälle ehtineen kevään. Nykyäänhän varhaisperuna kylvetään jo helmi-maaliskuussa, jolloin isännät ja emännät eivät bikineissä pellolla heilu. Professionaalia touhu kuitenkin ainakin jossain mitassa näyttää olevan, sillä kottikärryllinen siementä viittaa kotitarvetta suurempiin satotoiveisiin. Tosin tällä kylvöajankohdalla ei neitsytperunaa saada lakkiaisiin, tuskin juhannuspöytäänkään. Itse asiassa näitä heinäkuun perunoita ei ainakaan meillä edes varhaisperunoiksi kutsuttu; ne olivat vain uusia perunoita. Näin se taide meille kertoilee kulttuurin muutoksista.
Simo Hannula, Varhaisperunan kylvö 1985
Kansallinen silakkalaatikko
Kirjoitin näille sivuille noin vuosi sitten lyhyen jutun sialakkalaatikosta, hyvän reseptin kera tietenkin. Totesin jo silloin, että kun minulta lapsena ja vähän isompanakin kysyttiin, mikä onkaan mieli- tai herkkuruokani, vastasin aina että silakkalaatikko – eikä tuo suhde ole aikuisenakaan mihinkään hiipunut. Siksi aiheeseen tulee palatuksi aika ajoin sekä keittiössä että muutenkin. Näkökulmaa on tullut lisää sen verran, että tässäkin on silakkalaatikon ihanuuteen syytä palata.
…
Silakloora, mon amour
Kun minulta keskenkasvuisena kysyttiin, mikä onkaan piltin mieliruoka, minä vastasin reippaasti, että silakkalaatikko. Vaikka siitä on jo rapiat 60 vuotta aikaa, edelleen hyvin ja oikein tehty silakkalaatikko on rakkaimpien ruokieni Top-kympissä. Silakkalaatikkoa kehuessani korostan kuitenkin ilmausta ”oikein tehty”, ja vaikka lehdet, kirjat ja netti ovat täynnä tuoreesta silakasta tehtyjä silakkalaatikoita, minulle ainoa oikea on suolasilakasta tehty. Aika yllättynyt olin, kun jopa perinnevaarit, Turun huru-ukot tarjosivat taannoin palstallaan TS-Extrassa harhaoppista, tuorekalasta tehtyä silakkalaatikkoa….
Peruna on ruoka ihan oikea
Kesäinen neitsytperuna on tällä hetkellä kaunis muisto vain, mutta toisaalta myös hitaasti heräileva unelma, jota kohti mennään. Tällä välinkin kuitenkin perunaa syödään, ja on syytäkin syödä. Ruokavalistajan ei konsaan tule uupua perunan kehumiseen. kaikki siinä 
on hyvää: se on ensinnäkin hyvää, siinä ovat ravintoaineet pakattuna ihanteellisen kompaktisti ja niitä on paljon ja monipuolisesti. Ei ole yhtään syytä, miksi meidän pitäisi antaa kovin suurta tilaa muille hiilihydraattipakkauksille, ennen muuta pastalle ja riisille. Peruna-asiaa voi opiskella hyvissä kaupoissakin, joissa kerrotaan, mikä peruna sopii mihinkin ruokaan. Kun perunaa käyttää oikein, sen edutkin pääsevät paremmin oikeuksiinsa….