Vilho Lampi – perunaa ja pontikkaa

Nerohan tämä Limingan Vilho oli. Ja tuottelias. Ura kesti vain 14 vuotta – päättyen hukuttautumiseen Oulujokeen. Taiteensa hän tuotti viraapelisti iltasiin ja öin. Päivisin hän painoi loppumatonta urakkaa kotillan töissä. Monet taidesuunnat hän myös oppi ja omaksui osaksi sutinsa jälkeä.

Mutta asiaan. Tässä kattauksessa ei ruoka/juomakuvia ole monta, vain kolme, mutta ehdottoman bongattavia kaikki. Ensinnä tulee vastaan Viinankeittäjät, jossa äijä itse seisoo suu vesissä, piippu suussa pannun ääressä. Lammen sankarikauteen sijoittuvan työn aihe oli mahtipontisen uskalias, olihan taulun tekovuonna 1930 kieltolaki vielä voimassa ja Lampi kertookin joutuneensa työn takia lakitupaan ”ilkeäin juoruämmäin toimesta”. Oulussa hän ei teosta rohjennut lainkaan laittaa esille.

Teoksesta tulee mieleen edellinen juttuni Joseph Alasen Tampereen näyttelystä. Myös siellä oli komea kuva pontikankeitosta. Teos oli ajoittamaton, mutta monet muut saman tyylin työt olivat vuosilta 1919-20 eli kieltolain jo alettua. Näyttelyn tiedoista ei käynyt ilmi, oliko sitä työtä jouduttu raastuvassa kritisoimaan…

Kaksi muuta ovat samalta vuodelta 1933 ja toistensa toisintoja. Arvaisin tuon ensimmäisen olevan tosiaan ennen syntynyt, ja sitten aihetta on jatkettu laajentaen toiseen saman aiheen asetelmaan. Nämä teokset ovat syntyneet Lammen parin kuukauden Pariisin reissun (1931) jälkeen. Sankarikauden uhma on vaihtunut ympäristön realistiseen havainnointiin. Kuten maisemiin, ja asetelmiin kuten nämä kaksi. Tämmöistä perunanystävää erityisesti ilahduttaa, että keskeiseksi kuvauskohteeksi on valikoitunut Lammen kotitilan tuote peruna. Otaksua sopii myös, että nuo yllä kuvatut pontikankeittäjät ovat pannuunsa mäskänneet perunaa hekin. Siitähän Pohjanmaalla on myöhemminkin viinaa keitelty.