Silloin kun porsas vain läskiä kerää,
turska jo troolissa saaliina herää.
Ja kun sian elo vielä on syömisen iloa.
Turskasta kuivuu jo monta kiloa.
Saako possu siis iloa isomman kasan?
Vai meneekö lahjat kenties tasan?
Vai kuka se on tuolla vadillaan
valkoinen kastike huntunaan?
Kun jouluksi possulle tulee lahti,
turskalla toisin päin on tahti:
kapakalalle, kuiva kuin kelo,
livekalana alkaa uusi elo.
Siitäpä syntyy maan mainio herkku
jota syö vaari, käly sekä serkku.
Eihän kellekään meistä joulukaan ala
ellei eteen ui henkiin herännyt kala.
Archives for joulukuu 2017
TOYSin Juhlaolut 100
Turun Oluen-Ystäväin Seura tekee olutkulttuurityötään myös teettämällä omia joulu- ja juhlaoluitaan käsityöläispanimoilla. Siis ei sellaisia oluita, joissa vain etiketti on uusi, mutta olut panimon jotain perusolutta, vaan aidosti vain TOYSille räätälöityjä oluita. Vastikään ilmestyi jo viides editio, joka ei tällä kertaa ollut jouluolut, vaan Suomen itsenäisyyttä juhlistava Juhlaolut 100. Tekijänä oli tällä kertaa porilainen Beer Hunter´s ja reseptiniilona Mika Tuhkanen. Toivomus oli saada olut, jossa on suomalaisia elementtejä, mukaan lukien ruista, sekä joulupöytään istuvaa karaktääriä.
Lasiin kaadettuna olut esittäytyy hyvin tummana, ruskean punervana ja kevyesti sameana, siis suodattamattomana. Hyvin nousee mieliin esimerkiksi Jukolan veljesten tummanpuhuvana kuohuva joulusahti. Tuoksu ei ole ylen vahva, mutta siinä leikkivät karamelliaromit ja maltainen makukirjo tippetippetiptap-tanssia kepeän jouluisesti.
Maussa maltainen makeus rakentaa rukiisen viljaisuuden kanssa yllättävän tukevaa perustaa – ei välttämättä sokkotestissä arvaisi 4.5-prosenttiseksi. Maltaisuus yrittää kammeta makupalettia mämmin suuntaan, mutta sopivasti karhea ja maltillinen katkeruus torppaa lempeästi nämä vallattomat pyrkimykset. Makumuistot liittävät tätä olutta samaan olukirjoon sahdin ja lapsuusvuosien nostalgisen vaarinkaljan kanssa. Jälkimaku sitten liukastelee lievästi toffeen suuntaan, mutta ei tämä loppukaneetti mikään joutava tai juotava karkki ole.
Parikin kokeilua ruokien kanssa luo uskoa, että tässä on erinomaisen kelvollinen makupari joulupöydän imelille lanttu- ja perunalaatikoille sekä sinapin hunnuttamalle kinkulle. Makujen tukevuus sijaa sille myös roolia ihan vain maisteluun ja makusteluun.
Huom. Kaikki yllä oleva perustuu siihen, että olut EI ole jääkaappikylmää, vaan 12-14-asteista. Ellei lämpömittaria ole, ota pullo jääkaapista huoneenlämpöön puoleksi tunniksi ennen nauttimista.
Livekala. Live!
Tein pitkän katsauksen livekalasta joulukuussa 2015. Koska vuodet vierivät ja jutut juuttuvat blogin menneeseen aikaan, lienee syytä muistuttaa tuon jutun olemassaolosta. Löydät koko paketin joko oikean yläkulman hakuruudusta sanalla Livekala tai viereisen hakupalkin kohdasta Kala. Hyvä esityksen tarjoaa myös ravintola Mamin Ruokakirja – Yksinkertaisesti hyvää. Mamihan on yksi livekalakulttuurin merkittävistä lipunkantajista maassamme. Kahtena maanantaina joulukuussa ravintolaan on katettu notkuva livekalapöytä ja joka jakkara on varattu jo vuotta etukäteen. Iltoihin on pitkä jono ja Turussa sanotaan, että Mamin livekalailtoihin pääsee osalliseksi vain luonnollisen poistuman kautta.
Tervetuloa joulukuulle 2015.
Winter Rye Lager – joulupöytäänkö?
Stadin Panimo on yksi niistä ”vanhoista uusista” panimoista, joitten tuotteista on tottunut tasaisesti pitämään. Siksi varsin uteliaana korkkaa panimon uutuuden, rukiisen talvilagerin – mitä se sitten oluttyylillisesti merkitseekään. Olut on 5,3-prosenttinen eli Alkon tavaraa. Tämä käy ilmi etiketistä, jonka tuotetiedot muuten ovat turhan niukat. Lasiin kaadettuna olut antaa matalan vaahdon ja väriltään se on kupariin vivahtava ja yllättävän kirkas siihen nähden, että etiketti väittää sitä suodattamattomaksi. Tuoksu on hieman ruohoinen ja nostaa niinkin kumman mielleyhtymän kuin nokkosen. Maku on miellyttävän maukas ja nostaa kieleen saaristolaisleivän. Tämän makeaan kallistuvan makuvivahteen kuitenkin tasii mukavasti peräkaneettina kajahtava katkeruus, joka kuitenkaan ei ole yletön kuten nuorempien liuhupartaisten uuspanijoitten IPA-hurjastelut. Tuoksun yrttisyys toistuu vienosti jälkimaussa, joka on kokonaisuudessaan aika miellyttävä. Olut on oikein sopiva aperitiiviksi ja voi sen kantaa joulupöytäänkin, etenkin laatikoitten ja kinkun seuraan. Pisteet 8/10.
Kansallinen silakkalaatikko
Kirjoitin näille sivuille noin vuosi sitten lyhyen jutun sialakkalaatikosta, hyvän reseptin kera tietenkin. Totesin jo silloin, että kun minulta lapsena ja vähän isompanakin kysyttiin, mikä onkaan mieli- tai herkkuruokani, vastasin aina että silakkalaatikko – eikä tuo suhde ole aikuisenakaan mihinkään hiipunut. Siksi aiheeseen tulee palatuksi aika ajoin sekä keittiössä että muutenkin. Näkökulmaa on tullut lisää sen verran, että tässäkin on silakkalaatikon ihanuuteen syytä palata.
…
