Georgian keittiötä kehutaan kovasti, jopa maailman parhaaksi. Näin voi ollakin, vaikka nuo tuollaiset arviot ovat aina enemmän tai vähemmän makuasioita. Se kuitenkin on sanottava, että georgialaiset osaavat kenties syödä ja juoda parhaiten kaikista kansoista. Georgialainen ruokailu ei ole pelkkää syömistä eikä ruoka pelkkää ravintoa, vaan jotain ihmiselon syvältä kouraisevia perusjuttuja, joita muittenkin kannattaisi ahkerasti opiskella.
Georgialainen luomismyytti kertoo, miten jumala jakoi maanpiirin ihmisille. Kutsu kävi maailman kansoille, mutta georgialaiset sattuivat samaan aikaan pitämään mukavia pitoja, söivät grillilammasta ja paahdettua munakoisoa ja joivat kannuittain viiniä niin, että vallan unohtivat koko jakotilaisuuden. Jumalan palatessa kotiin hän törmäsi georgialaisiin, jotka edelleen pitivät lystiä kemuissaan, soitto soi ja viini virtasi. Kun jumala torui heidän laiminlyöntiään, georgialaiset vastasivat: me olemme syöneet ja juoneet jumalan kunniaksi, koska hän on luonut niin upean maan. Tästä jumala heltyi ja hän antoi georgialaisille sen maapläntin, jonka oli aikonut jättää itselleen. Näin saivat georgialaiset asuttavakseen paratiisin. MOT.
…
Georgia
Khinkalia oppimassa
Georgiassa kävijä törmää ruokapöydässä ehkä varmimmin khinkaliin. Hauskasti kilahtavan nimen ja jännän, valkosipulia muistuttavan muodon takana on itse asissa varsin tuttu ruoka. Aika saman henkisiä täytettyjä taikinanyyttejä osuu ruokamatkaajan lautaselle melkein kaikkialla. Jossain se on pelmeni, jossain pirogi, jossan dumplinki ja jossain ravioli. Khinkali on yksi tämän laajan ruokaperheen maukkaimmista vesoista – ja ehkä eniten sorminäppäryyttä tekijältään vaativaa.…
