Kerrankin tekee mieli hurrata, kun viranomainen puhuu alkoholiasiaa – useimmiten ei tee. Nyt ylitarkastaja Jarmo Castrén Etelä-Suomen aluehallintovirastosta on selvin sanoin ilmoittanut, ettei lupia tipu, jos Finnkino yrittää aloittaa oluen tarjoamisen leffateattereissa. Näin on hyvä. Ei kylläkään aivan niillä perusteilla, joita Castrén luettelee, vaan ihan yleisen katseluhygienien takia. Leffassa kun ensi sijassa katsotaan leffaa….
Arkistot: joulukuu 2015
Ja porsmack tuli…
Tänään (maanantai 28.12.) tuli se hetki, jolloin viimeinenkin himo jouluruokaa kohtaan oli tyydytetty. Silti kinkkua oli jäljellä reilun potkan verran ja muutakin tähdettä yllin kyllin. Siis porsmackin tekoon. Lihat irti luista ja lihamyllyyn, mutta sitten tuli pulma: silliä ei jäänyt juuri
Tähteet jalostuvat…
lainkaan. No, jäipä annospala jääkellarilohta. Siispä testaamaan. Palat myllyyn ja jatkoksi vielä sipuli, muutama kevätsipulin varsi, pari valkosipulinkynttä. Jo vain oli kulhossa tavaraa. Sekaan vielä purkki smetanaa, holaus lihafondia, puoli pulloa tummaa olutta ja kas, tilkka maitoakin oli jääkaappiin jäänyt. Sinne vaan ja päälle muutama pyöräys mustapippuria. Uuni 160 asteeseen, mönjä voideltuun vuokaan ja uuniin pariksi, kolmeksi tunniksi. Pari kertaa pitää massa sekoittaa kypsymisen aikana.
Porsmack muhii uunissa.
Lopulta päälle folio ja sammutettuun uuniin yöksi muhimaan.
Huomenna voi herkun seuraksi tehdä uuniperunaa, paistaa blinejä tai ihan vain paahtaa leipää. Kylmää snapsia ja viileää olutta ehkä vielä…
Päivitys tiistaina 29.12. Aivan kerta kaikkiaan herkullinen, moniulotteinen, pehmeän täyteläinen porsmack. Ehkä herkullisin, mitä koskaan olen tehnyt. Olisiko niin, että lohi onkin tässä silliä etevämpi?
Nyt tehdään porsmack
Nyt on yhdellä jos toisella jäljellä kinkun rääppeitä, joista pitää päästä eroon. Eräs FB-tuttu uhosi syöttävänsä loput koirille, mutta muitakin keinoja on. Niihin eivät kuulu ruokapalstojen suosimat pitsat, hernesopat tai pyttipannut Sen sijaan lampaasta ja sillistä tehtävän vorschmackin imitaatio käy tähän loistavasti. Jo hiukan seisseen makuisen joulukinkun jatkokäsittelyyn tämä porsmack onkin oikeastaan ainoa hyvältä maistuva keino. …
Joulukalenterin 24. päivä: TOYS Jouluolut 2015
Joulu tuli monine toimineen vähän yllättäen, kuten aina, ja aattoluukun anti jäi kommentoimatta pyhien aikana. Eipä sillä väliä, koska tämä TOYS-olut on heikosti saatavilla. Jakelu meni jäsenille ja muutama kegi Cosmic Comics Cafeehen Turussa (voit löytää sieltä vielä). Turun Oluen-Ystäväin Seura (perustettu 1991) on teettänyt oman jouluoluen nyt kolme kertaa. Ensimmäinen oli aika ihmeellinen keitos – joka kyllä muutti ilmettä vuoden varastoinnissa – Sauvon Panimotuvasta. toinen tuli Mika Tuhkasen Beer Huntersista Porista ja tämä uusin Akaan Hopping Brewsters Beer Company´lta….
Joulukalenterin 23. päivä: Bad Elf
Siinä missä isoveli Insanely Bad Elf on makean maltainen alkoholipommi, ruokakaupan pikkuveli (tosin isommassa pullossa) on kevyen sarjan brittiale. Ensivaikutelma tulee liian kylmästä pullosta, jolloin sekä maku että tuoksu ovat häpeillen piilossa. Oikein lämmittyään olut irroittelee hiukan rohkeammin Alku-karkin oloisia, pähkinäisiä ja maltaisia tuoksuja ja antaa maussakin suulle hiukan enemmän vastusta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kevyen sarjan ale tässä on kehissä. Sen kulauttelee kurkkuunsa ilman erityisiä ahaa-elämyksiä, ei tosin pahaa-elämyksiäkään tarjoten. Helppo olut, jopa helppoudessaan mitäänsanomaton, ikään kuin puolitoiehen jääden. Humalan katkeruutta on, ja se jää jälkimakuun lievänä karvautena. Britanniassa olisi varmaan satoja perusbittereitä, jotka paremmin ansaitsisivat entréen suomalaiskauppojen hyllyille. Sisäänostajan ei kannattaisi tuijottaa liikaa etikettitaiteeseen.
Joulukalenterin 22. päivä: Insanely Bad Elf
Kuva: Alko
Tätä Ridgewayn panimon tonttuolutta on valmistettu vuodesta 2003 ja ainakin melkein yhtä kauan ovat Alkon sisäänostajat luulleet, että brittiläisen taruston tonttu tahi haltija on sama kuin Suomen joulutonttu, ja siksi me saamme tämän jouluoluitten joukossa. No, 11,2 % on oluen vahvuudeksi aika reipas ja asettaa kovat vaatimukset rungon muovaajalle. Ikävä sanoa, mutta nyt eivät rahkeet ole riittäneet. Alkoholi maistuu tympäisevänä kaikissa maistelun vaihteissa. Yleismaku on makean sokerinen ja maltainen, kuivahedelmää ja karamellia löytyy, mutta alkoholin alistamina. Humalointi on myös pielessä ja jättää lähinnä karvaan jälkimaun. Kyllä tästä lämmittävää barley wineä löytyy, mutta kovin paljaaltaan ja alkoholin ehdoilla. Tämä olut on parhaimmillaan, jos haluaa kännätä, mutta näyttää muille, että minähän vain tätä olutta lipitän. Minä en toista osta.