Näin pysyy tilli villinä!

Moni varmaan on näillä helteillä harmitellut tillin lyhyttä elinkaarta. Jos ostat sen ruukussa, kohta se nuukahtaa eikä kastelemallakaan uudelleen oikein virkoa. Jos taas ostat kumilenkillä sidotun tuoksuvan kimpun leikkotilliä, väsyy sekin aika pian eikä kukkavaasissakaan terhakkana pysy. Saati kaupan muovipussissa. Alkaa vain äkkiä limottua.
Varmaan nyt arvaattekin, että kohta tulee jokin sukkela niksi tähän probleemaan avuksi. Kyllä, oikein arvasitte. Hovihankkijani DeliVerde Turun kauppatorilla ei ainoastaan myy erinomaista tilliä (ja toki sataa muuta mainiota vehreää). Sieltä sai juhannuksen alla myös oivallisen vinkin tuon etenkin mökkiläisille tutun pulman ratkomiseen. Itselle tosi tarpeeseen, kun kasviksia kuskaa mökkiluodolle Saaristomeren äärille, jossa kylmä- tai edes viileäketju on työläs ja haasteellinen ylläpitää.

Eli siis, siihen mainioon neuvoon. Koska oli toiveissa saada mökillä myös kalaa (toive myös toteutui: heti ekan aamun verkkojen nosto tuotti kolme siikaa, kymmenen kampelaa ja vähän muutakin – toista kertaa verkkoja ei veteen jussina tarvinnut laittaakaan), tilli oli erinomaisen tärkeä kasvikunnan tuote mukaan otettavaksi. Järkeilyn jälkeen kassiin löysi tiensä yksi ruukkutilli ja kunnon tupsu leikkotilliä.

– Tiedätkö, miten tuo tilli parhaiten säilyy? kysyi tiskin takaa Paula Stam, uusi mukava myyjätuttavuus. Keittiömestarin koulutus ja ammattitaito antoivat kompetenssia kysellä ja neuvoskella. Vastailin, että jotenkin niin, että varjossa ja ehkä kylmään vesiastiaan työnnettynä, leikkokukkien tapaan.
– Ei lankaan niin. Vaan näin. Repäise reilu pala leivinpaperia ja kastele se vedessä sekä kääri se tillinipun ymärille. Niin, että alaosata jää 6-8 senttiä näkyviin, suunnilleen kumilenkkiin asti. Kiehauta sitten vettä ja laita se sopivaan lasipurkkiin tai maljakkoon ja tilli heti siihen kuumaan veteen. Sitten nippu mahdollisimman kylmään, opasti Paula.

Ei tuota ihan uskoa meinannut, mutta kun mökillä tillin silyttämisen kanssa on käynnissä ikuinen taistelu, piti sitä kokeilla. Täsmällisesti ohjeen mukaan tilli mökille päästyä paketoitiin ja laitettiin kuumaan veteen. Piskuiseen kaasujääkaappiin se ei mahtunut, vaan sai tyytyä varjoisaan kuistin nurkkaan. Ja ihme ja kumma ja voi hyvänen aika! Siitä riitti juhannuksen kuluessa kampeloille ja siikasoppaan, ja vielä kolmenkin vuorokauden kuluttua graavisiika sai hunnukseen täysin freesiä tilliä (hyvinvoinnissa ja mehevyydessä ohitti helposti yrttikaukalon mullassa hemmottellun ruukkutillin).

Ja sitten pikku opintojen äiti. Eli kertaus kalasopan tekoon ja muun muassa tillin käyttöön siinä.
Ensin siis keitetään perkuutähteistä ja kasviksista liemi ja siilataan. Siinä keitetään ensin kypsiksi pilkotut kasvikset (peruna, porkkana, sipuli). Sitten kattila pois levyltä, kalapalat joukkoon, kansi päälle ja 10-15 minuutin päästä pöytään. Ei keitetä enää! Näin kala ei kypsy muhjuksi. Ja viimeksi just pöytään tuotaessa päälle runsas tillisilppu. Näin se säilyy vihreänä eikä muutu mustiksi riekaleiksi.