Otsikon säe on peräisin Erkki Tiesmaan sanoittamaksi merkitystä suositusta sota-ajan renkutuksesta Eldankajärven jää, jossa lähinnä käsitellään rintaman muonitusoloja: ”Läskiä, lotinaa / ja peuranpa pyllyä ihanaa / on römpsässä käristetty, kiristetty / vattahan varistettu juu.”Tämän tarkempaa biologista kuvausta ei tuosta peurasta anneta, mutta saattaapa tuo olla ollut metsäpeura eli se sorkkaeläin, joka on käytännössä sama kuin poro, mutta on villi. Niitä ainakin lienee Karjalan kunnailla liikkunut soturien ammuttavaksi vihulaisen ammuskelun väliaikoina.
Jos näin on, on eläimen kutsuminen peuraksi nykykäsityksen mukaan ihan korrektia. Muuten elukkaryhmän peura-hirvi-kauris nimittely tuottaa oppineellekin tuskaa, saati lähinnä vain niiden syömisestä viehtyneelle. Aiemmin näitä sarvekkaita nimitettiin peuraksi, kauriiksi ja hirveksi vähän miten sattuu. Tämän vuosisadan alkupuolella tähän on yritetty saada tolkkua. Tieteellinen nimistötoimikunta päätyi siihen, että vain peura on peura, siis metsäpeura ja siitä kesytetty poro sekä harvinainen tunturipeura. Muut ovat sitten kauriita, elleivät satu olemaan hirviä.
Sorkkaeläimiä riippumassa Järvistensaaressa. Eivät liity tähän juttuun.
Asia selvä? Ei vaineskaan. Tässä on käynyt samalla tavoin kuin monesti ennenkin, kun yliopistoherrat puuttuvat puhekielen käytänteisiin. Biologien taksonomiaan jako lienee jäänyt yllä olevaan tapaan, mutta metsästäjät puhuvat edelleen valkohäntäpeurasta. Niin puhuvat myös riistaviranomaiset tiedotteissaan, joten pulinat pois, se valkohäntäinen sorkkaelikko on peura.
Metsästysmielessä hirvielämistä käytännön merkitystä on vain kolmella lajilla eli tietysti hirvellä sekä metsäkautiilla ja valkohäntäpeuralla. Valkohäntäpeura on se Bambin näköinen ja isompi kauris, jolla on tuntomerkkinä näkyvä valkoinen häntätupsu. Sen eläin säikkyessään noustää terhakkaasti pystyyn. Metsäkauris taas on pienin Suomen hirvieläimistä ja siitä kivoin, että auton eteen juostessaan aiheuttaa vain korjauskelpoisia peltivaurioita, muttei tapa ihmisiä, toisin kuin hirvi. Valkohäntäkauris on siitä välistä. Se voi saattaa auton lunastuskuntoon, mutta yleensä henkilövahingoilta säästytään.
Ystäväni ja kaimani Sandell jaakaa näitä kaikkia kolmea mäyräkoiriensa Hilman ja Iitan kanssa, usein onnistuenkin. Jokunen viikko sitten kaatoi peuran, siis valkohäntäelikon. Sitä olin mukana lohkomassa pakastepaloiksi, joita epäilemättä eri muodoissa syödään jatkossa. Kotiin toin palan ulkofileetä ja pari rimpsua kylkeä. Fileen tein tavallisiksi roseepihveiksi, rimpsuista rakensin kelpo padan.
Elikkä paloittelin ensin rimpsut luuväleistä leikkaamalla ja otin niihin hyvän värin öljyssä paistinpannulla. Ja pataan. Sen jälkeen kuorin ja lohkoin kelpo palan lanttua ja selleriä, ison porkkanan, pari sipulia ja muutaman valkosipulinkynnen. Muutaman kiinteän perunan pesin harjalla ja vuolaisin vikakohdat pois sekä puolitin. Lohkoja käytin kuumalla pannulla ja pataan. Pakastimesta löysin nyrkin kokoisen kimpaleen lammaslientä, pataan. Kouranpohjat maustepippureita ja suolaa sekä muutama laakerinlehti, pataan. Tölkki Karhun tummaa ykköstä, pataan. Kansi päälle ja 220-asteiseen uuniin, josta laskin lämmön saman tien 130:een. Kolme tuntia sillä lailla. En viitti kehua, mutta oli kyllä hyvää.
Rick Steiniä tv-kokkauksia mukaillen….
Näitä tarvitset
– kauriin/peuran kylkirimpsua (tai karitsan) tai muuta luista paikkaa
– öljyä
– pala lanttua ja selleriä
– 1-2 porkkanaa
– 2 sipulia
– 3-4 valkosipulinkynttä
– 4-6 perunaa
– 1vahvaa lihalient
– kokonaisia maustepippureita, suolaa, laakerinlehtiä
– 1 tlk Karhun tummaa ykkösolutta
Peurassa ongelmana on sen runsas rasvaisuus, joka ei anna välttämättä hyvää makua ruokaan. Rasvan poistaminen joka paikasta lihasten välistä on työlästä. Peuran niskapalasta saa hyvää pataruokaa, mutta parempi lihakeitto syntyy hirven luisesta niskasta. Moni seura heittää ne palat koirille tai monttuun. Sääli.
Valkohäntäpeura on ehkä kauris lajiltaan, mutta yleisesti on palattu valkohäntäpeura nimitykseen, koska se on yleistynyt Suomessa käyttöön. Tämän voi todeta muun muassa ministeriön sivuilta esimerkiksi metsästysajoista puhuttaessa.