Stadin Panimo on yksi niistä ”vanhoista uusista” panimoista, joitten tuotteista on tottunut tasaisesti pitämään. Siksi varsin uteliaana korkkaa panimon uutuuden, rukiisen talvilagerin – mitä se sitten oluttyylillisesti merkitseekään. Olut on 5,3-prosenttinen eli Alkon tavaraa. Tämä käy ilmi etiketistä, jonka tuotetiedot muuten ovat turhan niukat. Lasiin kaadettuna olut antaa matalan vaahdon ja väriltään se on kupariin vivahtava ja yllättävän kirkas siihen nähden, että etiketti väittää sitä suodattamattomaksi. Tuoksu on hieman ruohoinen ja nostaa niinkin kumman mielleyhtymän kuin nokkosen. Maku on miellyttävän maukas ja nostaa kieleen saaristolaisleivän. Tämän makeaan kallistuvan makuvivahteen kuitenkin tasii mukavasti peräkaneettina kajahtava katkeruus, joka kuitenkaan ei ole yletön kuten nuorempien liuhupartaisten uuspanijoitten IPA-hurjastelut. Tuoksun yrttisyys toistuu vienosti jälkimaussa, joka on kokonaisuudessaan aika miellyttävä. Olut on oikein sopiva aperitiiviksi ja voi sen kantaa joulupöytäänkin, etenkin laatikoitten ja kinkun seuraan. Pisteet 8/10.
Kansallinen silakkalaatikko
Kirjoitin näille sivuille noin vuosi sitten lyhyen jutun sialakkalaatikosta, hyvän reseptin kera tietenkin. Totesin jo silloin, että kun minulta lapsena ja vähän isompanakin kysyttiin, mikä onkaan mieli- tai herkkuruokani, vastasin aina että silakkalaatikko – eikä tuo suhde ole aikuisenakaan mihinkään hiipunut. Siksi aiheeseen tulee palatuksi aika ajoin sekä keittiössä että muutenkin. Näkökulmaa on tullut lisää sen verran, että tässäkin on silakkalaatikon ihanuuteen syytä palata.
…
Olvin Xmas IPA, ei kovin jouluinen jouluolut
Tämä on mainio olut jo ensi silmäyksellä. Sen humalavalikoimaan kuuluu Kazbeg. Ja Katsbeg on päälle 5000 metrin vuori Kaukasuksella, Georgiassa. Sen juurella ja rinteillä syyskuussa tuli kapuilluksi. Ei haittaa vaikka lajike onkin Tsekeistä.
Olut on punertavaa, aavistuksen sameaa ja vaahtoaa hyvin. Tuoksussa kuivaa yrttisyyttä. Maku on tukeva ja katkerot ovat tyylin mukaisesti tuhdit, mutta eivät kuitenkaan erityisen yltiöpäiset. Kokonaisilme on hieman epämääräinen ja persoonaton, mutta kelpo juotavaa tämä silti on. Mitään jouluista tästä ei löydy eikä sille oikein ole sijaa joulupöydässäkään. Ehkäpä joulusaunaan?
Khinkalia oppimassa
Georgiassa kävijä törmää ruokapöydässä ehkä varmimmin khinkaliin. Hauskasti kilahtavan nimen ja jännän, valkosipulia muistuttavan muodon takana on itse asissa varsin tuttu ruoka. Aika saman henkisiä täytettyjä taikinanyyttejä osuu ruokamatkaajan lautaselle melkein kaikkialla. Jossain se on pelmeni, jossain pirogi, jossan dumplinki ja jossain ravioli. Khinkali on yksi tämän laajan ruokaperheen maukkaimmista vesoista – ja ehkä eniten sorminäppäryyttä tekijältään vaativaa.…
Jouluolutta: Ruosniemen Jouluapulainen
Ruosniemen panimon Jouluapulainen
Amber Ale 4,7 %
Panimon vakioilmeellä koristautunut pullo paljastaa lasissa hiemn samean oluen, jonka amber on lähinnä punaruskeaa. Lasiin nousee matala vaahto, tuoku on miellyttävän havuinen ja yrttinen. Amber aleksi varsin humaloitu, joskaan ei IPAmaiseen katkeromyrskyyn asti. Jälkimaku on hieman kitkeränkarvas, mikä vähentää oluen ruokakäyttöä. Jouluruokailussa toimii ehkä parhaiten aperitiivina, pöydässä ehkä rasvaisen kalan kanssa. Muuten vaatii kumppanilta omaa vahvaa, mausteista makua.
Kaikki Markusta, osa 2 Mars nousee
Markku-nimen taustalla on antiikin Rooman mytologian sodanjumala Mars, ylijumala Jupiterin poika, jonka nimikkokuukausi on Martius eli maaliskuu. Marsista johtuu, että Vuoden Markun saama tunnustuspalkinto on nimeltään Mars Nousee. Mars-nimestä muovaantui Marcus, joka suoraan käännettynä tarkoittaa ”Mars-jumalalle pyhitetty”.
Tunnetuin Markus oli itse asiassa Johannes ja vain lisänimeltään Markus. Hän on se evankelista, jonka nimissä on Raamattuun aikanaan valikoiduista evankeliumeista vanhin, jo vuonna 70 jaa. kirjoitettu. Tämän perus-Markuksen ansiota on myös Markku-nimi, sillä tämän pyhimyksen kunniaksi on kirkko juhlinut 25.4. jo toista tuhatta vuotta….