Laitilan Wirvoitusjuomatehdas on lanseerannut uuden palvelu, jonka avulla vähemmän harrastunut oluen ystävä löytää mielioluitaan tämän hetken kauppojen massiiviosen tarjonnan keskellä. Firma tiedottaa asiasta seuraavasti.
Laitilan Kukko-oluiden pakkauksiin painetaan kevään ja kesän aikana tuotteiden makuprofiileja kuvaavat Makumittari-symbolit. Makumittarin yksinkertaisen esitystavan tarkoituksena on auttaa suomalaisia lisäämään omaa tietämystään oluiden mausta ja omista mieltymyksistään niiden suhteen. Apua konseptin kehitykseen tarjosivat suomalaiset olutbloggarit.…
Pekoniolutta Reiheitsgebotin kunniaksi
Huhtikuun 23. päivänä tuli kuluneeksi 500 vuotta Saksan Reinheitsgebotin eli puhtauslain voimaan tulosta. Sen keskeinen määräys on, että oluen valmistukseen saa käyttää vain vettä, ohramaltaita ja humalia. Hiivasta ei tiedetty silloin mitään, mutta se tuli mukaan 1800-luvulla, kunhan Louis Pasteur oli ensin keksinyt sen olemassaolon. Vaikka Saksa ei nykyisin orjallisesti lakia noudatakaan – mm. vehnä sallitaan valmistusaineena – määräyksestä ollaan yhä oluen emämaassa ylpeitä.
Sopivasti Reinheitsgeboten 500-vuotissyntymäpäiväksi uusikaupunkilainen Vakka-Suomen Panimo lanseerasi yhteistyössä HK:n kanssa Pekonioluen….
Kristikansa juo ja on aina juonut
Wecksell-seuran viime kokoukseen tarvitsin esitelmän ja sattumalta löysin juttuarkistostani tarinan, joka käsittelee kristillisten kirkkojen suhdetta alkoholiin eri aikoina. Sitä en muista, mihin tarkoitukseen se on aikanaan tehty. Juttu saattaa olla jonkun vastaavan tilaisuuden alustus tai sitten muistin tuki keskustelutilaisuudessa, jossa kauan sitten olin humalasta puhumassa yhdessä suupaltin isä Mitron ja rovasti Hallia-vainaan kanssa. Yhtä kaikki, muokkasin jutun nyt tähän….
Turun pale alesta tuli Kakolan Kalpea
Tiistaina kanseerattiin Turun Uusi Apteekki -pubissa Lounaisen Suomen oluttoimijoitten yhteistyön hedelmä, kirpeän virkistävä paikallisolut. Olut on Panimoravintola Koulun olutmestarin Teija Tuovinen-Laihon ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan panimomestarin Juha Kylä-Kailan yhteistyötä ja sen suuntaviivat antoi kirjailija Reijo Mäki: vaaleaa, helposti juotavaa, virkistävää. Näillä eväillä syntyi harkiten humaloitu pale ale, johon prosentteja siunaantui tasan viisi. Nimen sille antoi Mäki: Kakolan Kalpea.
…
Broilerista pekonia – Ruotsissa tietenkin!
Epäluuloisesti äkkiä kasvatettuun broileriin suhteutuvaa kohtasi Tukholmassa outo näky: mainostivat joka puolella Kycklingbaconia. Siis broiskupekonia. Hiukan kuulosti samalta kuin lanttukinkku tai porkkanapihvi. Kun asiaan syventyi, tästä kummasta johti suomeenkin ohut, kiintoisa linkki.
Broilerin suosio ei näytä hiipumisen merkkejä. Eikä ihme, se on moneen muuhun proteiinin lähteeseen verrattuna halpaa, teollisuus ja kauppa tarjoavat sitää ärimmilleen jalostettuna ja siitä saa melko vähällä vaivalla vähintäinkin siedettävän makuista. Eläinaktivistit kyllä yrittävät muistuttaa broilerparkojen lyhyestä eikä aina vaivattomasta elämästä, mutta halpaa halajavien kuluttajamassojen mielenrauhaa se ei näytä vaivaavan.
Hyvän ruoan ystävät on toinen ryhmä, joka ei broilerista jaksa riemua revitellä. Heitä varten on jo olemassa hieman sofistikoidumpia tuotteita kuten Kimmo Nikon huittislaisen Viskilän tilan (www.viskila.fi) kukot sekä mm. Jyrki Sukulan lykkimät Huttulan kukko -tuotteet (www.naapurinmaalaiskana.fi). Nämä kanat elävät hieman pidempään ja parempaa elämää. Ja niissä on hieman makuakin, joka Karinimeltä on unohtunut.
Huttulan kukko -projekti lähti 2014 liikkeelle kanafarmarin, entisten HK-miesten ja kokki Jyrki Sukulan hankkeena, mutta sille tuli nopeasti talousvaikeuksia. Viime vuonna se liukuikin ruotsalaisen, pohjoismaitten suurimman broilertuottajan Scandi Standarnin syliin – tuotanto toki säilyi ennallaan, lähinnä Liedossa, Turun lähellä.
Äsken Tukholman reissulla silmiin osui Tunnelbanan mainostauluista erikoinen Nyhet! Sellaiseksi mainostettiin Kronfågel-tuoteperheeseen syntynyttä Kycklingbaconia, kanapekonia. Tämä Kronfågel on samaisen Scandi Standardin brändi, jonka tuotteita Huttulan kukko jo ennen kauppaa toi Suomen markkinoille Ruotsista.
Aika, hmm, erikoiselta kalskahtava tuote teki sen verran uteliaaksi, että siitä vain Åhlensin ruokaosastolle, josta tätä uutuutta löytyikin, jopa tarjouksessa. Kun otti kaksi, yhteishinnaksi tuli jotain 3-4 euron luokkaa. Siis ostin ne kaksi. Kun on koti-Suomen kylmäaltaitten hunajamarinoitu oranssi oksennus takaraivossa, ei paljon toki odottanut, mutta kansankodin eksotiikkaa piti ainakin saada kokeilla.
Sadan gramman paketissa on kahdeksan ohutta siivua, joka rakenteeltaan on kuin kuin prässättyä kinkkuleikettä. Semmoisenaan maku on kevyen savuinen, hieman suolainen (2,5 g/100 g) ja suussa enemmänkin possu- kuin kanamainen. Maku ja suutuntuma ovat hyvin paljon samanlaisia kuin kauppojen leikkeletiskeiltä löytyvät kevyesti savustetut ohuet porsaan ulkofileesiivut. Energiaa on vähänlaisesti 140 kcal/100 g, kun possupekoneissa energiaa on 250-400 kcal. Rasvaa kanapekonissa 0n 7,3 g/100 g, kun possupekonissa sitä on laadusta riippuen 18-37 g.…
Laskiainen, läskijuhla
Kun lapset ja nuoret laskevat kiljuen pyllymäkeä ja suuhun lapataan kotoista hernekeittoa ja päälle laskiaispullaa, ei heti tule mieleen, että tässä ollaan hyvin kansainvälisessä seurassa. Laskiainen on kuitenkin sama juhla kaikissa kristillisissä maissa, ja ajoittuu aina pääsiäisen mukaan. Pääsiäistä edeltää seitsemän viikon (= 40 päivää ilman sunnuntaita) paasto, jonka aikana syödään niukasti eikä lainkaan lihaa. Tähän koettelemukseen valmistaudutaan eli laskeudutaan laskiaisena syömällä tuhdisti. …