Kesä kului kaksissa merkeissä, osin limittyen. Toisaalta pitkin pätkin Kårasskärissä aika lailla kalastellen – parhaimmillaan kolmessa verkossa 11 siikaa. Siinä sai hyvin harjoiteltua yhden jos toisenkin valmistustavan niksit. Toisaalta tuli painettua pitkää päivää Jalostajan 80-vuotisjuhlakirjan parissa (mökilläkin sadepäivät sujuvat sukkelaan). Suoritus oli aika hyvä: 2,5 kuukaudessa kirja painokuntoon – jopa vähän välillä lomaillenkin. Ja kirjasta tuli hyvä, tulkaa vaikka katsomaan Turun ruokamessuille 30.9.-2.10.! Siellä muuten löytyy myös aitoa turkulaista Auran sinappia, ei mitään ulkomailla ryvettynyttä pyhäntäläistä feikkiä!…
Olipa kerran – hernekeitto
Pian ilmestyy turkulaisen ruokatehdas Jalostajan 80-vuotisjuhlakirja. Sitä olin ahkeroimassa kokoon minäkin – olenhan asiaan vihkiytynyt 10 vuoden takaisen Purkkiruokaa-kirjani myötä. Jatkossa kirjasta lisää, mutta näin esimauksi kirjan alkuluku. Se käsittelee, mitäpä muuta, kun Jalostaja on kyseessä, kuin hernekeiton merkitystä maailmanhistoriassa. Tätä palstaa varten juttua vähän muokkailin ja liitin loppuun asiaan liittyviä reseptejä. Vanhimmat varmat todisteet herneen viljelystä ovat Lähi-idästä ajalta 6500 e.a.a. Siitä kului noin 5000 vuotta siihen, kun noilla samoilla seuduilla tehtiin herneillä, hernekeitolla, raamatunhistoriaa. Tarina kertoo miten Isakin vanhempi poika Esau aneli nälissään pikkuveljeltään Jaakobilta tämän valmistamaa hernekeittoa. Jaakob kuitenkin ehdotti kauppaa: Esau saa soppaa, jos myy Jaakobille esikoisoikeutensa. Niin Esau tuota herkullista hernesoppaa himoitsi, että suostui kauppaan. Tapana on ollut moittia esauta, joka näin halpana piti esikoisoikeuttaan, mutta toisaalta: mikäpä voittaa kunnon hernesopan?…
Källarvinden, Kasnäs
Kaikki Kemiönsaaren kesätarjontaan tutustuneet osaavat kertoa, miten ihana paikka ja ihanat kakut löytyvät Högsårasta – Farmors Cafe on jo melkoinen käsite. Se on kaiken kehun väärti, mutta keskikesällä jo liiankin suosittu; tungosta on ja odottaa saa annoksiaan kauan. Jos vain runsas kahvittelu on tähtäimessä, on samalla suunnalla tarjota vallan mainio uusi vaihtoehto, Kasnäsin Källarvinden.
Källarvinden on kesäkahvila ja nyt loppukesästä auki enää kahtena viikonloppuna, 20.-21.8. ja 27.-28.8.
Kaikki tarjolla oleva on huolella mietittyä, hyvin tehtyä ja kaunnisti tarjolle pantua. Erityisesti kannattaa kehua sunnuntain brunssia, joka on tarjolla koko päivän hämmentävän halvalla 15 euron hinnalla. Käyntikerralla otimme sen kahteen pekkaan ja olimme hyvin ravitut ja vatsamme inisivät tyytymyksestä….
Nyhtökauralla päin inhaa soijaa!
Nyt se sitten tapahtu: tuttu keittiömestari kuuli, kun epäilin nyhtökauraa urbaanitaruksi ja ihmesaduksi. Ilmoitti kohtapuoleen, että siellä ja siellä on nimelläni nyhtökauraa. Ja oli, kaksi pakkausta perusnyhtöä, nudea. Kiitos Jarmo. Mökille lähtiessä jätin toisen pakkauksen pakastimeen tähtäimellä tehdä siitä lasagnea, kun taas palaan uunikulttuurin pariin. Toinen lähti mukaan saareen. Ja mitä siellä? Pinttynyt, ainakin ajatuksissaan fleksitarismiin pyrkivä carnivori kertoo….
Karjalanpaisti ei ole Karjalan paisti
Kesällä on edessä Olavi Paavolaisen seuran perinteinen kesäretki, tällä kertaa Aunukseen ja Laatokan Karjalaan, muun muassa isoille musiikkijuhlille. En tiedä, minkälaista ruokaa tulevalla matkalla saadaan, mutta olettaisin aiemman pitkän neuvostoajan ja sen jälkeisen ajan uusien tuulien ohjanneen keittotaitoa poispäin traditionaalisesta. Itsekin varttikarjalaisena uskoni karjalaisen kulttuurin vahvuuteen on kuitenkin niin luja, että luulenpa tulevalla reissulla näihin traditioihin törmääväni. Syyvvä pittää, vaikkei tervettä päivää näkis, sanotaan ja me sentään liikumme siellä juhlilla, joiden tarjoomuksissa varmimmin perinteitä kaivetaan esiin myös ruokapöydässä. Ehkäpä eteen jossain käänteessä kannetaan vaikkapa uunipottia ja tsupukoita, todellista karjalaista juhlaruokaa….
Tillin tallin
Sain jokin aika sitten Liisa Lindrothilta merkittävän kunnian olla DeliVerden Facebook-sivujen Perjantaipoika (tosin olen sattunut syntymään maanantaina). Tässä kunniatehtävässä oli velvoitteena valita mieliyrtti ja vielä piti valintaa perustella. Yrttejä on nykyisin tarjolla joka lähtöön, mutta tässä kohtaa valinta oli helppo. Vanhan liiton (ja aika vanhana) miehenä kysymykseen saattoi tulla vain kaksi: tilli ja persilja. Muita ei meidän pihatarhassa ollut, kun minä olin pieni. Persiljaa hieman rasittavat muistot baarien pakkovihreästä, jonka raavaampi syöjäkunta poikkeuksetta jätti lautaselle. Mutta tilli, siinä vasta yrttien yrtti. …