• Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Nakit ja Muusa

  • Reseptit
  • Ruokapuhetta
  • Arvostelut

Silakloora, mon amour

23.11.2016 Kirjoittanut markku 2 kommenttia

Kun minulta keskenkasvuisena kysyttiin, mikä onkaan piltin mieliruoka, minä vastasin reippaasti, että silakkalaatikko. Vaikka siitä on jo rapiat 60 vuotta aikaa, edelleen hyvin ja oikein tehty silakkalaatikko on rakkaimpien ruokieni Top-kympissä.  Silakkalaatikkoa kehuessani korostan kuitenkin ilmausta ”oikein tehty”, ja vaikka lehdet, kirjat ja netti ovat täynnä tuoreesta silakasta tehtyjä silakkalaatikoita, minulle ainoa oikea on suolasilakasta tehty. Aika yllättynyt olin, kun jopa perinnevaarit, Turun huru-ukot tarjosivat taannoin palstallaan TS-Extrassa harhaoppista, tuorekalasta tehtyä silakkalaatikkoa.Ortodoksinen silakkalaatikko on maailman sivu tehty suolasilakoista – näin teki myös äitini sitä Pöytyällä 50-luvulla. Ei muuten olisi voinutkaan muulla tavoin tehdä, sillä tuoretta silakkaa ei tuolloin sisämaassa nähty ylen usein. Joskus ajoi kylille asti minikuormuri silakkaa myymään, mutta se silakka aina paistettiin. Tämä taitaa olla niitä ainoita ruoka-asioita, joista olen äitivainaan metodien kanssa sukset ristissä; äiti suolasi pastinsilakat vasta jälkeenpäin suolavedessä, mikä minusta on synti suuri surkia, kun näin katoaa paiston rapeus.

Suolasilakat ostettiin niihin aikoihin kierteleviltä kalakauppialta puisissa pytyissä. Olen niitä nimitellyt nelikoiksi, m005b22utta ilmeisesti väärin, sillä rannikkoseudulla nelikon vetoisuudeski mainitaan useimmin 30 litraa, ja nuo pytyt, joita kauppamiehillä oli mukanaan – ja joita vielä pitkään näkyi silakkamarkkinoilla – vetivät ehkä nelisen litraa.

Mutta siis: silakkalaatikkoon käytetään suolasilakoita. Tuoreesta silakasta looran toki voi tehdä, mutta aitoa makua niillä ei saa. Eri asia sitten on, mistä suolasilakoita löytää, ne kun ovat Tiira-maustekalojen tapaan häipyneet useimmista päivittäistavarakaupoista. Itse ostan molempia syksyn ja kevään markkinoilta. Puolen kilon pytty riittää hyvin kahteen looraan eikä puolen vuoden sisään useammin tule laatikkoa laitetuksikaan.

Sen verran silakoita esikäsittelen, että vedän niistä selkäruodon pois, puolitan ne pitkittäin ja laitan tunniksi, pariksi kylmään veteen. Muuten ainekset ovat perinteisest: perunaa viipaleina, sipuli renkaina, munamaitoa, tilliä, jos sattuu olemaan. Tapana on lisätä mukaan myös siansivua, mutta sen voi korvata voinokareilla. Pintaan korppujauho.

Silaklooran tehelmus ennen viimeisen perunakerroksen latomista.

Silaklooran tehelmus ennen viimeisen perunakerroksen latomista.

Silakkalaatikko
250-300 g suolasilakoita, 700-800 g kookkaita perunoita, iso sipuli,
kourallinen tilliä hienonnettuna, musta- tai valkopippuria
3-4 munaa, 0,5 l maitoa, (kermaa)
150 g siansivua ja/tai 2-3 rkl voita
korppujauhoa
dsc_4874. Fileoi silakat, halkaise fileet ja laita 1-2 tunniksi likoamaan kylmään veteen; valuta hyvin. Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi siivuiksi. Kuori sipuli ja viipaloi se ohuiksi renkaksi. Suikaloi siansivu. Silppua tilli karkeasti.
2. Voitele tilava vuoka ja leivitä se sisältäpäin. Lado siihen kerroksittain perunaa, sipulia, silakkaa, sikaa, tilliä ja pippuria, ylimmäksi perunaa. Vispaa munat ja maito sekaisin ja valuta vuokaan. Jos nestettä ei tule riittävästi, lisää vedellä laimennettua kermaa. Ripota pintaan korppujauhoa ja vuole päälle muutama voinokare.
3. Paista 200-asteisessa uunissa tunti tai vähän yli.Tarjoa maustekurkkujen ja/tai etikkapunajuurten kera.
dsc_4878

Silli ja silakka
Kaikkihan tietävät, että silakka on yksi laji silliä. Biologisesti ne ovat sama kala – eroja löytyy korkeintaan selkänikamien määrässä ja rasvaprosentissa. Kauppa ja teollisuus ovat eroja laatineet. Yksi sellainen on veteen piirretty viiva eteläisellä Itämerellä: sen pohjoispuolelta pyydetään silakkaa, eteläpuolelta silliä. Jossain asetuksessa taas määrätään, että kauppa ei saa myydä sillinä kalaa, jonka rasvaprosentti on alle 12 %. Kielitieteellisesti silli tulee lainana ruotsin sill-sanasta, joka taas on muinaisskandinavista perua. Silakka-sanan takana taas on ruotsin suolasillin säilöntälientä tarkoittava sana lake tai laka, silllake, silllaka.

Edellinen artikkeli: « Ravintola Kuori
Seuraava artikkeli: Joululalenteri 1: Jacobsen Red Christmas Ale »

Lukijan vuorovaikutus

Kommentit

  1. Margit

    21.4.2017 19:43

    Siitä on ikuisuus, kun olen viimeksi syönyt silakkalaatikkoa. Lieköhän täällä Ruotsissa myytävänä suolasilakoita? Suolasilliä kyllä on. Ihanaa piikkilankaestettä pitää päästä tekemään.

    Vastaa
    • Markku Haapio

      21.4.2017 20:50

      Ruotsin suolasilakoista en tiedä, Sitä sinun pitää itse selvittää kaupoissa. Silliä en ole kokeillut, mutta voi olla, että maku on toinen; onhan silli paljon rasvaiset. Kokeile tuoreilla silakoita. Perkaa ne ja suolaa hyvin karkealla merisuolalla. Anna maustua pari päivää ja huuhdo irtosuola pois. Maista ja liota hetki, jos tarpeen. Suolaamaton tai vähän suolaatu tuore silakka ei minusta kuitenkaan aitoon silaklooraan kuulu.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Markku Haapio Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Cataplanan jäljillä Algarvessa
  • Nestemäinen salaatti
  • ”Siinä on ajuruohoa mausteena”
  • Kotkan posso ei ole possu
  • Luutnantti Lindströmin punajuuripihvi

Avainsanat

Alsace anis Ateneum Beer Hunter bock flammekueche Georgia helles Hyvä Tuomas IPA jouluolut julbock juusto kaali kaalikääryle kala karitsanmaksa khinkali kinkku Laitilan Wirvoitusjuomatehdas lammas Lapin Kulta Lervig Lidl Liedon lihakauppa lipeäkala livekala maito makkara maksa Malmgård Mami olut Olutpaja Olvi pale ale peruna Rekolan Panimo siika sika silakka Sinebrychoff Stadin Panimo talviolut Vakka-Suomen Panimo

Viimeisimmät kommentit

  • Amy: Porkkana on kelpo porkkana
  • Markus Loisa: Haggis, tuo skottien lahja outoja ruokia pelkäävälle
  • markku: Kansallinen silakkalaatikko
  • Raimo Handolin: Kansallinen silakkalaatikko
  • MAKKARA – TUO MUOTTIIN TEHTY ELINTARVIKE – Molekyyligastronomia: Makkarassa on kaksi päätä

Arkistot

  • tammikuu 2025
  • elokuu 2024
  • heinäkuu 2024
  • helmikuu 2024
  • tammikuu 2024
  • joulukuu 2023
  • marraskuu 2023
  • elokuu 2023
  • toukokuu 2023
  • heinäkuu 2022
  • huhtikuu 2022
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2021
  • toukokuu 2021
  • huhtikuu 2021
  • maaliskuu 2021
  • helmikuu 2021
  • marraskuu 2020
  • lokakuu 2020
  • syyskuu 2020
  • elokuu 2020
  • kesäkuu 2020
  • toukokuu 2020
  • huhtikuu 2020
  • maaliskuu 2020
  • helmikuu 2020
  • tammikuu 2020
  • joulukuu 2019
  • marraskuu 2019
  • lokakuu 2019
  • elokuu 2019
  • heinäkuu 2019
  • kesäkuu 2019
  • toukokuu 2019
  • huhtikuu 2019
  • maaliskuu 2019
  • helmikuu 2019
  • lokakuu 2018
  • elokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • toukokuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • syyskuu 2016
  • heinäkuu 2016
  • kesäkuu 2016
  • toukokuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015

Kategoriat

  • Alkuruoka
  • Arvostelut
  • Juomat
  • Juomat A-Ö
  • Kala
  • Kasvista
  • Kirjat
  • Leikelautanen
  • Liha
  • Makiat
  • Makkara
  • Makkara
  • Markku
  • Matkalla
  • Olut
  • Peruna
  • Reseptit
  • Ruokakaupat
  • Ruokapuhetta
  • Ruokasanakirja
  • Sika
  • Sillisalaatti
  • Syötävä taide
  • Syöttölät
  • Väkevät
  • Viinit
  • Ykköset
  • Yleinen
  • Yleiset

Footer

Instagram

Instagram has returned invalid data.

Copyright © 2025 · Nakit ja Muusa