Museokäynteihini kuuluu aina museokauppojen tarjonnan tutkailu. Korttitelineestä poimin useimmin niitä taidekortteja, joihin on kuvattu ruokaa esittävä teos – ja säännöllisesti harmittelen, kun museon parhaista ruokatauluista ei koskaan ole ymmärretty tehdä korttia. Selaan myös myynnissä olevat taidekirjat (ensimmäisenä tietysti ale-koriin päätyneet huokeat näyttelykirjat) ja etsin niistä ruokateemoja.
Varsinaisia ruoka-aiheita harvemmin löytyy, mutta hyviä löytöjä ovat vanhoilla stillebeneillä kuvitetut kirjat, joissa takuuvarmasti on myös herkullisia ruokakuvia. Esimerkkinä tällaisesta käy vaikkapa Sinebrychoffin museon muutaman vuoden takainen asetelmanäyttely- Sen yhteydessä julkaistiin kirja Asetelma. Elämä tarjottimella (2016), jossa oli paitsi hienoja flaamilaisia ruoka-stillebeneitä myös niitä taustoittavaa tekstiä.
Kiinnostavin osa-alue näissä kirjoissa on se, jossa esittelyssä olevan taiteen ohessa on siitä inspiroituneita tai sitä selittäviä ruokaohjeita ja muita tekstejä. Amsterdamin museokorttelien kirjakaupasta löytyi joku vuosi sitten Mary Ann Cawsin The Modern Art Cookbook (2018), johon hän oli kerännyt mittavan määrän nimekkäitten kirjailijoitten ja taiteilijoitten ruokasitaatteja, runoja ja reseptejä. Jokaiselle tekstille oli etsitty sitä kuvittava taideteos.
Tämän genren kirjoihin kuuluu myös Sinikka Salokorven Didrichsenin museokirja Rakkaudesta taiteeseen ja ruokaan (2008). Se sisältää kohtalaisen valikoiman reseptejä, joita Marie-Louise ja Gunnar Didrichsenin kotona on käytetty niin juhlana kuin arkena. Reseptejä kuvittamaan on museon kokoelmista valittu sopivia tauluja tyyliin Silakkalaatikko + Tyko Sallisen Silakka-asetelma.
Mainio tieto- ja keittokirja on ruotsalainen ÄTbART. Ögats och bordets fröjder (2000). Siinä on joukko hyviä artikkeleja, jotka kartoittavat ruokaa taiteessa ja päälle on kelpo kokoelma hienoista ruokatauluista inspiraationsa napanneita reseptejä asianmukaisesti teoksilla kuvitettuina.
Kokit tauluja tutkimassa
Viime vuoden lopulla ilmestyi Mäntän Serlachius-museoitten julkaisuissa kiinnostava suomen- ja englanninkielinen Makujen taidetta/Palate Meets Palette -kirja. Sen lähtökohtina ovat museon omat, varsin kunnioitettavat kokoelmat, joita tässä täydentää korkealla profiililla keittävä museon Gösta-ravintola. Eli omasta takaa on ainesta sekä kuviin että resepteihin.
Kirjan idea on aika yksinkertainen: laitetaan kokin eteen jokin taideteos ja annetaan tehtäväksi loihtia sen perusteella taululle rinnakkaisteos, ruoka. Mukaan oli värvätty kymmenen maan nimekkäimpiin kuuluvaa kokkia, joukossa muun muassa Pekka Terävä, Eero Vottonen, Sasu Laukkonen ja hiljan menehtynyt Matti Jämsén. Heille oli annettu vapaat kädet assosioida kohteenaan olevan taulun antia annokseensa. Ruokateemaa ovat tukemassa museon asiantuntijoitten laatimat hyvät esittelyt taideteoksista ja niiden tekijöistä.
Kai Kallion kurpitsamoussen lähtökohta oli Michelangelo di Campidoglion hedelmäasetelma.
Kirjan esipuheessa ei mainita, kuka taulut valitsi, kokit itse vai museon väki. Se olisi ollut kiintoisaa tietää, sillä toisinkin olisi nuo kymmenen teosta voinut valita. Esimerkiksi niin, että museon laajoista kokoelmista olisi poiminut mukaan kymmenen eri taiteilijan työn eikä esim. kolmea Gallén-Kallelalta. Ja kun ruokateemaa toteutettiin, ruoka olisi voinut näkyä myös teoksissa. Nyt vain noin puolessa näkyi.
Eero Vottonen valmisti annoksen tästä Magnus Enckellin kala-asetelmasta.
Tauluja pohtiessaan kokit ovat päässeet paikoin varsin villeihinkin lopputuloksiin, mutta aika hyvin he tekstissään kartoittavat ne mielenliikkeet ja polut, joitten kautta annoksiin päätyivät. Kun ne lukee, useimmat lopputulemat valaistuvat. Kirjan esittelyssä mainitaan, että annokset on mahdollista toteuttaa kotikeittiössäkin. Hmm. Tunnustan, että aika moni ainakin minulta jäisi tekemättä. Luen mieluummin kirjaa sohvalla, kuvittelen makuja ja katselen hienoja kuvia.
Vastaa