Pikkujoulun ja 
itsenäisyyspäivän juhlakausi tuottaa joulukalenteriin viivytyksiä. Ei niin, että luukkuja ei ehtisi avata, ei toki. Luukkujen sisällöstä vain ei heti ehdi kirjoittaa, semminkin kun pikkaista hiphoppia aivosoluille aihettavan luukun pääsee avaamaan vasta iltapuhteella. Seitsemännen päivän kohdalta vielä tupsahti oluita oikein kaksin kappalein. Kyseessä on Sinebrychoffin Jouluolut, jota on kahta sorttia, keppanavahvuista 4,6-prosenttista ja Alkon vahvuista 6,0-prosenttista. Koffilla on jo kahdeksana vuotena ollut tapana nostaa jouluoluen profiilia keskittämällä mallashankinnan yhdelle, nimetylle tilalle. Tästä kertoo kaulaetiketin ponteva Lähiolutta-teksti. Tänä vuonna mallasohra on tullut Mäntälästä Linnaisten kartanon pelloilta, joita viljelee jo ties kuinka mones Stjernvallin suvun polvi. Nykyinen isäntä on Christian Stjernvall….
Olut
Joulukalenterin 6. päivä: Mönckshof
Itsenäisyyspäivä ehti Linnan juhlien jatkoille asti ennen kuin kalenterin kuudes luukku aukesi. Sieltä tuli kovasti saman näköinen posliinikorkkinen pullo kuin edellisenä päivänä. Eikä ihme, kyse on samasta panimokonsernista, Kulmbacher Brauereista. Tämä olut kulkee Mönchshof-nimen alla ja sen historia on aika lailla erilainen kuin Kapuzinerilla. Siinä missä Kapuziner on melko äsken ilmasta napattu nimi uutuustuotteelle, Mönchshofilla on ihan oikea historia….
Joulukalenterin 5. päivä: Kapuziner
Joulukalenterin viides luukku tarjoili kalenterin ainoaa vehnäolutta. Kyseessä on Baijerin vankan olutkaupungin Kulmbachin tuote Kapuziner Winter Weiss, joka on ollut Alkon jouluolutvalikoimassa jo monesti ennenkin. Sen valmistaja on eteläisen Saksan suuriin panimoihin kuuluva Kulmbacher Brauerei -konserni, johon useimmat seudun panimot kuuluvat. Panimon tunnetuin olut lienee EKU 28, joka jossain vaiheessa piti hallussaan maailman vahvimman oluen titteliä….
Joulukalenterin 4. päivä: Ayinger
Neljännen luukun takaa löytyi tukevaa tavaraa: saksalaisen Ayingin kunnan tunnetuimman tuotantolaitoksen Ayinger Brauerein Winter Bock. Prosentteja bockissa on 6,7, mikä tuntuu kokonaiskuvassa. Oluen vaahto on isokuplaista ja tummaa, väri on syvän punertavantumma. Tuhti ja makea mämminen mallas puhkuu nenään: tässä ei ole mitään jenkkien kukkaketoa, vaan ehtaa baijerilaista siirappia. Humalaa löytyy sen verran, että se typistää liian makeuden ja jälkimaku on karkkisen makean suutuntuman jälkeen yllättävänkin kuiva. Eiköhän tämä ole parhaimmillaan pakettitalkoitten piristäjänä pipareita pureskellen. Kinkkupöytään se sujahtaa ainakin paremmin kuin karvaat IPAt.
Joulukalenterin 3. päivä: Rocking Rudolph
Joulukuun kolmantena kalenterista tarjoutui maistettavaksi brittiläisen Hardys & Hansons -panimon Rocking Rudolph Christmas Ale. Punertavan kuparisen alen vaahto laski pikaisesti, tuoksussa löyhähti mallasta ja pähkinää. Hulaus suuhun pakotti tarmokkaasti maistelemaan, sillä kevyeltä juoma kielen päällä maistui. Löytyi sieltä vähän toffeekarkkia, ja humalaa sen verran, että jälkimaku viivähti katkeran puolelle. Urheilussa tämmöisellä kropalla juostaan pitää matkaa, kuulasta tai pikamatkoista ei kannata haaveillakaan. Pitkään tämän kanssa voi myös lipitellä, sillä 4,2 prosenttia ei heti päähän kihahda. Sen verran makeutta löytyi, että Rokkaava Punakuono nöyrtyy kiltisti laatikoitten ja sinappihuntuisen kinkun palvelukseen.
Laitilasta pale ale -folköliä!
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas lykkäsi markkinoille lystin uutuuden, vain 3,5-prosenttisen Pale Alen. Ihan uusi neronleimaus ei matala-alkoholinen olut ole. Jokunen vuosi sitten porilainen Beer Hunter’s teki mainion Mufloni Single Hop Simcoen, joka on yhtä mieto, mutta silti äärest maukas – voitti jopa Vuoden olut -tittelin. Samoin lagerpuolella on jo muutaman vuoden ollut tarjona Hartwallin Sinisen 3,5-versio. Joku muukin on ja Ruotsissahan näitä II-luokan folkölejä ovat ruokakaupat täynnä….