markku

Helmikuun alussa 2024 Lidl kauppasi erikoistarjouksena kilon pötköä HK:n Jahtimakkaraa kympillä. Syntyperäisenä satakuntalaisena ja toisaalta makkarasta paljon puhuneena (ja sitä paljon syöneenä) nousi silmien eteen haavekuva  oivallisesta –  ellei oivallisimmasta – kioskiruoasta, porilaisesta. Asiallisten kimallusten koristamana tietenkin, melkein kuin Helinä-keiju leipäviipaleitten välissä. Tuli ajankohtaiseksi kerrata, mitä itse ja muut ovat porilaisesta ja sen kulttuurihistoriasta kirjoittaneet.

Lidl-tarjous: 1 kg Jahtia 10 e.

Se kävi yksimielisesti ilmi, että porilainen tuli myyntiin syksyllä 1958, aluksi yksinoikeudella Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kioskilla Vanhan ylioppilastalon kupeella. Mutta miten siihen tultiin, on pikkuisen toisistaan poikkeavien muistelmien värittämää. Tarkemmin ottaen: ihan selvää ei ole siitä, kuka idean ihan ensimmäisenä keksi, ylioppilaskunta vai Satakunnan Osuusteurastamo.

Tämän yo-talon edustalla olevasta kioskista myytiin maailman ensimmäiset porilaiset.

Kun tein kirjaa Suomalaisen makkarakirja (Otava 2002), tiimissä ollut nyt jo edesmennyt porilaislähtöinen mainosmies Visa Nurmi kiikutti HY:n Satakuntalaisen osakunnan veteraaneilta saamansa tarinan porilaisen synnystä. Tämän kertomuksen perusteella kerroin kirjassa, miten sotien jälkeen HYY rahoitti ylioppilasasuntojen rakentamista mm. nakkikioskilla Vanhan ylioppilastalon edustalla.

Porilainen valmiin haukkaamaan syöjää…vain miten se olikaan?

…

Lue lisää

Runebergin kuvaamasta Sandelsin ateriasta on kulunut 215 vuotta. Tosin Sandels ja hänen vieraanaan ollut pastori eivät koskaan tätä mielikuvitusbrunssia oikeasti syöneet. Se ei kuitenkaan estä tekemästä sen uudelleen rakentelusta kiehtovaa ajatusleikkiä.…

Lue lisää

Silvia Hosseini, Kirjallisuuden kiihottava historia. Gummerus

Kirjan lukuvaiheesta pitää sanoa sen verran, että hieman murhemielin sitä selaili, sillä itämaitten tarinoista lukiessa vähän väliä tuli vastaan Jaakko Hämeen-Anttilan nimi. Milloin kirjailijana, milloin kääntäjänä. Ja juuri samoihin aikoihin tuli tieto hänen kuolemastaan. Tuttu mies, ei mitenkään lähituttu, mutta saman kustantajan, Otavan, tilaisuuksissa useinkin tavattu. Hieno mies, hieno kirjailija. Iso menetys.

Tähän Hosseinin kirjaan tartuin varsin uteliaana, sillä kirjan käsittelemä alue tuli teini-ikäisenä jonkin verran tutuksi. Olen sitä ikäluokkaa, ettei meille sen paremmin koulussa kuin kotonakaan näistä asioista puhuttu. Valistus tuli kaveriporukoissa, joissa aina joku tiesi enemmän kuin muut. Ja yksi tärkeä lähdeaineisto olivat nämä kirjat, joita siihenkin aikaan, 60-luvulla jo oli saatavilla jonkin verran. Ja tärkeää tietoa olivat listat näistä kirjoista, joita sitten kirjastosta ujostellen haettiin ja iltamyöhällä opiskeltiin. Ivar Lo-Johanssonin Onni, Ole Länsbergin Rakas John, Axel Jensenin Line ja mitä niitä olikaan. No, yllätys oli, kun mikään näistä kirjoista ei ollut tarttunut Hosseinin haaviin. Ehkä 50- ja 60-luvut vain olivat katve, johon katse ei yltänyt, sillä jo 70-luvun tarjonnan runsaus on kirjassa hyvin esillä.

Se siitä. Kirja on muuten kyllä tosi hauskaa luettavaa, etenkin tietokirjaksi. Toisaalta aihepiiri on sellainen, että sen parissa on helppo heittäytyä rennoksi. Eikä pornokirjallisuudesta lukevaa luultavasti lainkaan häiritse, vaikka kirja tulvii pilluja, kulleja, vittuja, kyrpiä, nussimista, jörnimistä ynnä muuta kivaa. Muutenkin teksti on monin paikoin jutustelevaa tarinointia, asiatiedot toki kohdillaan. Ehkä tämä sitten on mallikelpoisesti sitä narratiivista tietokirjailemista, jota kustantajat nyt niin kovasti kaipaavat.

Toisessakin suhteessa kirja on esimerkillinen. Ei ole kauhean vaikea arvata, että teksti on kirjoitettu jälkeen vuoden nolla eli Maria Petterssonin veriruskean kuolemansynnin. Mitään väitöskirjamaista noottiapparaatia ei Hosseini ole laatinut, ja alaviitteissä annetaan lähinnä lisätietoa, mutta sen sijaan joka ainoa lähdekirjasta kotoisin oleva sivulausekin on tekstissä nimellä mainiten kreditoitu. Lisääkin olisi toivonut. Kirjan jatko- ja lähdekirjakäyttöä olisi suuresti helpottanut, jos lähdeluettelossa olisi kirjan kohdalla lista sivuista, joilla se esiintyy.

Lähdeluettelo on muuten kyllä muhkea ja laaja. Se osaltaan selittää, miten näin paljon tietoa on saatu kansien väliin edes jollain tapaa järjellisellä työmäärällä. Ainakin minut yllätti se valtava määrä kirjallisuutta, joka erotiikasta, pornosta ja seksistä on kirjoitettu ja julkaistu. Etenkin tietenkin suuressa maailmassa, mutta Suomessakin on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana julkaistu kymmeniä alaan liittyviä tutkimuksia ja tietokirjoja, joista monista luin ensi kerran vasta Hosseinin kirjasta. Osin tämä varmaan johtuu siitä, että huomattavan osan näistä kirjoista on julkaissut joku pienkustantaja tai tieteellinen julkaisusarja. Mutta hyvä näin, jatkolukemista riittää, kun tietää mitä etsii.

Erotiikasta ja pornografiasta on niin paljon erilaisia määritelmiä, että heti alkuun kiinnostuu siitä, miten kirjailija tulkitsee kirjan nimen houkuttelevan adjektiivin ”kiihottava”. Jossain määrin nimessä on klikkiotsikon häivää, sillä Hosseini hieman lieventelee otsikon sanomaa kertomalla, että kirja tarjoilee ”kaikkea rakastuneen kaihoisista ajatuksista kiihkeisiin suudelmiin ja ankaraan jörnimiseen.” ja ikään kuin puolustautuu: ”Jos jokin mukaan valittu teksti ei (enää) olekaan seksuaalisesti kiihottava, on se vähintään mieltä kiihottava.”

Tämä ohje mahdollistaa myös sellaisten kaikkea muuta kuin hardcore-pornoa kirjoittaneitten tekijöitten kuten vaikkapa Emily Brontën ja Jane Autenin teosten käsittelyn. Ne kuitenkin ovat köykäisempiä välipaloja tosi hurjista orgioista kertovien tarinoitten lomassa. Ja niitä riittää, Hosseini osoittaa vakuuttavasti, miten erotica-kirjallisuutta on kirjoitettu kaikkina aikoina (sanoin kirjoitettu, sillä aina sitä ei ole kirjana julkaistu). Jopa kirkon kahlitsemalla keskiajalla ja häveliäisyyden huippuhetkinä viktoriaanisella ajalla kirjoissa sängyt natisivat ja lakanat pelmusivat. Rinnan Hosseini kuljettaa kulttuurihistoriallista jatkumoa siitä, miten kunakin aikana on yhteiskunnassa tähän genreen suhtauduttu. Jonain aikana joutui häpeään tai maanpakoon, toisena aikana pantiin roviolle tai giljotiiniin.

Kirjaa lukiessa hämmästelee kirjailijan kanssa, miten menneinä aikoina, ja osin vieläkin monissa maissa, suhtaudutaan erotiikkaan jyrkän kielteisesti. Siinä missä kaikenlaisen pahanteon, verisen väkivallan ja muun turmeluksen esittäminen on ollut ihan hyväksyttävää, yhteiskunnan vallanpitäjät, uskonnolliset auktoriteet ja usein myös aktiivit feministit tuomitsevat ankarasti vuoteen iloista kertomisen. Hosseini puolustaa kirjassaan kaikkein hurjimpiakin kirjallisia seksiorgioita, koska ei lukija niistä hänen mukaansa etsi oppia omaan toimintaansa. Hän sanoo, että kaunokirjallisuudessa, jos jossain, voivat kirjoittaja ja lukija huoletta tutkailla sellaisia ihmismielen piirteitä, jotka elävässä elämässä toteutettuina olisivat tuhoisia. Turvallinen tila kuuluu elämään, ei eroottiseen kirjallisuuteen, hän sanoo.

Kirja luettu ja juttu kirjoitettu Suomen tietokirjailijoitten Turun osaston kuukausikokousta varten 9.1.2024

DeliVerden vihannestiski Turun Kauppatorilla parhaaseen kesäporkkanoitten aikaan.

Nyt puhutaan porkkanasta, mutta aloitetaan aatteitten maailmasta. Yhteiskunnan tilaa pohtivat tutkijat, bloggarit ja some-kolumnistit surevat tätä nykyä asenteitten ja aatosten polarisoitumista. Poterot syvenevät ja barrikadit kohenevat eikä vanhasta kunnon konsensuksesta ole enää tietoakaan. Tämä näkyi kirkkaana kevään 2023 hallitusneuvotteluissa. Jo etukäteen osa puolueista paalutti omat rajansa ja varsinaisissa neuvotteluissa Petteri Orpo joutui parhaansa mukaan tasapainoilemaan eripuraisten osallistujien kanssa. Tästä päästäänkin sitten porkkanaan, mutta Winston Churchillin kautta. …

Lue lisää