Kun minä Koiviston Maunon syntymäkodin löysin

Mauno Koivisto astui presidentin virkaan 27. tammikuuta 1982. Samana päivänä Ilta-Sanomat julkaisi kirjoittamani jutun otsikolla ”IS löysi Koiviston SYNNYINKODIN”. Otsikko oli virheellinen, sillä ei IS yhtään mitään löytänyt. Minä löysin. IS:n osuutta pienentää sekin, että kirjoitin jutun freelancerina, en lehden vakinaisena palkollisena. Myös kuvaaja Matti Kivekäs oli free. Juttu oli kyllä tutkivan journalismin iloleikki, sillä yksikään ihminen Turussa eikä muualla  ennen jutun ilmestymistä tiennyt, mikä oli se asunto, johon 25.11.1923 syntynyt Manu Heidekeniltä kiikutettiin. Kenelläkään ei ollut haituvaistakaan tietoa edes siitä, onko kyseinen majapaikka edes uutterana vanhojen talojen purkajana tunnetussa Turussa enää ollenkaan olemassa.

Tammikuussa 1982 olin Ilta-Sanomien puolivirallinen edustaja Turussa sen jälkeen, kun lehden viimeinen vakinainen aluetoimittaja Uki Kiviranta oli edellisenä vuotena siirtynyt Apu-lehden leipiin.  Manun tultua valituksi lähdin juttu ja siitä heruva palkkio mielessäni etsimään hänen synnyinkotiaan. IS ilolla tilasi jutun. Varsin pian selvisi yllä mainittu totuus: kukaan ei paikkaa tiennyt. Haastattelin jopa Manun sisarta Mirjam Sillgreniä, mutta vuonna 1927 syntyneenä hänellä ei perheen aiemmista asunnoista ollut tietoa. Muutaman muun Koivistojen osoitteen hän muisti, mutta niissä ei Turun henkikirjojen mukaan Manun syntymävuonna Koivistoja asunut.

Haastattelin lukuisia ihmisiä ja kävin monenlaisia lähteitä läpi. Lopulta jalkatyö palkitsi ja Turun kaupunginarkistossa tärppäsi. Löytyi Manun syntymätodistus. Voi olla, että nykyisten ja ehkä silloistenkin salassapitosääntöjen mukaan tiedon saanti olisi voinut tyssätä, mutta sillä kertaa arkistovirkailija innostui asiasta niin, että livautti tiedon: vanginvartijaksi merkityn Juho Koiviston Hymni-vaimo oli 25.11.23 synnyttänyt Heidekenillä pojan. Osoitteeksi oli paperiin merkitty Tehdaskatu 6. Nykyisin katu tunnetaan muodossa Tehtaankatu. Siis bingo! Ei kun Tehtaankadulle etsimään numero 6:n asuntoa.

Mutta ei se niin helppoa ollut. Tuo numero 6 on verraten iso asuntokokonaisuus. Lähellä moneen kertaan uhattua Piispankadun puutalomiljöötä, arkkipiispan virkatalon ja yliopiston naapurissa. Kadun varrella ja yliopiston puoleisella rajalla on vanhoja, pääosin vuonna 1906 valmistuneita puutaloja,

joissa asuntoja on kymmeniä. Lisäksi pihalla on isohko samaa ikäluokkaa oleva kerrostalo, jossa niin ikään on kymmeniä asuntoja. Ilman isännöitsijän arkistoja oikean oven löytäminen olisi mahdotonta. Onneksi työpaikaltaan haettu isännöitsijä Harri Ekebom oli avulias ja tietysti innokaskin taloyhtiön taatusti maineikkaimmasta asukista.

Ekebomin mapit eivät kuitenkaan tahtoneet tietoja luovuttaa. Kun tiesimme, että Koivistot olivat varsin vähävaraisia, oikeaa osoitetta etsittiin pienimpien asuntojen vuokralaisista, mutta se tie loppuu lyhyeen: vuokralaisia oli alettu merkitä talonkirjoihin vasta 30-luvulla. Melkein jo luovutimme, mutta sitten Ekebom tuumi, että katsotaan nyt vielä asuntojen omistajat. Ja jep, toinen bingo. Vanhoista osakekirjoista ilmeni, että Juho Koivisto on vuonna 1922 ostanut yhtiöstä huoneen, alustan ja vinttikomeron käsittävän osakkeen. Asunnolla on kokoa 35 neliötä, joista viitisen neliötä ottaa eteinen. Tähän hellahuoneeseen vastasyntynyt Mauno Henrik tuotiin vanhempiensa ja isoveli Joelin seuraksi.

Pitkään tuo asunto ei Manun kotina ehtinyt olla, sillä jo seuraavana vuonna Juho-isä myi osakkeen. Hän oli ollut kirvesmiehen hommissa, kun Sirkkalankadun ja Kellonsoittajankadun kulmaan rakennettiin Kivilinnana tunnettua jugend-taloa. Talo valmistui 1924 ja Juho sai sieltä talonmiehen paikan, johon pestiin kuului pohjakerroksessa oleva talonmiehen asunto. Tuolloin osoite oli Kellonsoittajankatu 3, mutta nyt numero on 15. Sotien jälkeen näet katua jatkettiin viereisen Kerttulinmäen läpi ja nuerointi meni uusiksi.

Kävimme Ekebomin kanssa katsomassa Koivistojen vanhaa hellahuonetta. Se oli löytöhetkellä kylmillään, sillä siinä viimeksi asunut vanharouva oli siirtynyt vanhainkotiin, ja asunnon omistaja suunniteli sen myyntiä. Tiettävästi asunnon seinänaapurina olevan toisen hellahuoneen omistaja olisi mieluusti tehnyt tarjouksen – olisihan ollut helppo puhkaista seinään ovi ja laajentaa omaa asuntoa. Hän sai kuitenkin pettyä, sillä asunnon kiirehti ostamaan Turun kaupunki heti, kun asunnon historia poliitikoille ja virkamiehille juttuni ansiosta valkeni. Hankintaansa kaupungin johto sitten myöhemmin ylpeänä hövelisti esitteli presidentille tämän vieraillessa Turussa. Löytäjälle ei tietenkään kiitosta herunut. Nykyisin hellahuone on tutkijaresidenssinä. Sitä saavat kammiokseen hakea väitöskirjaa tekevät Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteiskuntatieteen alan tutkijat. Residenssiaika kestää yleensä vuoden.

Koiviston kotikulmat kadonneet

Tehtaankadun ja Piispankadun kulman hellahuoneen ja Kellonsoittajankadun Kivilinnan lisäksi Mauno Koiviston lapsuus- ja nuoruusajan kotitaloja ei Turussa enää ole. Koko Manun nostalginen varhaiselämän maisema on pyyhitty kartalta nykyaikaisen tehorakentamisen tieltä. Aitoja muistolaatan kiinnitysseiniä löytyy vasta perheen perustaneen aikuisen Koiviston jäljiltä. Mutta Manun jäljissä toki voi kulkea ja sitä varten tässä ainakin kadut ja numerot.

Kauan eivät Koivistot Kivilinnassakaan viihtyneet, sillä jo vajaan vuoden kuluttua perhe muutti osoitteessa Itäinen Pitkäkatu 30 sijainneeseen etupäässä työläisten asuttamaan puutaloyhtiöön. Mainittakoon, että asukasluettelon mukaan naapureitten joukossa li mm. Ukrainan kansalaiseksi merkitty Feodor Barabasch perheineen.

Jo seuraavan vuoden henkikirja kertoo Koivistojen taas muuttaneen, ei kovin pitkälle, vaan Itäinen Pitkäkatu 24:ään. Silloin koko Itäisenkadun miljöön täytti matalien puutalojen rivistö, joka on viimeistä mökkiä myöten purettu ja muutettu tylsän näköiseksi kerrostaloerämaaksi. Tässä osoitteessa salvumieheksi merkityn Juho Koiviston vuonna 1927 kolmilapsiseksi kasvanut perhe asui aina vuoteen 1930, Hymni-äidin kuolemaan asti.

Seuraava osoite oli Kerttulinkatu 20:n puutalo, jonka paikalla nyt on siinäkin moderni kerrostalo. Tämä osoite lienee Manu varhaisvuosien kotinurkista tärkein. Siellä perhe asui vuoteen 1950 asti eli Mauno-poika varttui siellä alle kymmenvuotiaasta naskalista liki kolmekymppiseksi, sodan käyneeksi mieheksi. Mainittakoon, että aivan naapurissa on edelleen Kerttulin koulu, jonka pulpetin penkkejä tuleva presidentti kulutti monen vuoden ajan.

Ennen omilleen muuttoa Mauno ehti perheen mukana asua vielä tovin Nummenpakalla Santakuopankatu 5:ssä. Nyt paikkaa hallitsee Kirkkotien terveysasema parkkipaikkoineen. Turku-seuran Suomen Turku -lehden mukaan Koivisto asui vuonna 1950 viiden kuukauden ajan Vaapukkatie 21:ssä Vasaramäessä. Vuonna 1951 Koivisto valmistui työn ohessa ylioppilaaksi ja lähti opettajaksi Eurajoelle. Seuraavana vuonna oli vuorossa opettajan työ Vahdolla, jonne Koivisto jo lähti tuoreen vaimon Tellervon kanssa.

Suomen Turku -lehden mukaan Koivistot asuivat Turussa pariinkin otteeseen osoitteessa Stålarminkatu 4 as 14 ja muutaman kuukauden soitteessa Brahenkatu 5 D 49. Viimeinen Turun osoite oli Turun ensimmäisessä lähiössä Patterinhaassa osoitteessa Kanslerintie 1 as 38. Siellä Koivistot asuivat puolitoista vuotta ja siellä syntyi myös tytär Assi. Joulun jälkeen 1957 perhe muutti Helsinkiin.

(Vanhat kuvat Turun Maakuntamuseo)