Joskus reilu parikymmentä vuotta sitten tutustuin eri yhteyksissä Roiniset Oy:n hallimyymälään ja Ismo Roiniseen Hakaniemen hallissa. Tätä kohtaamista ei voi pitää suurena ihmeenä, Roiniseen ei nyt voi olla törmäämättä, jos nenä vähänkin haistelee Italian ja makkaran aromeja ruokatantereilla kuleksiessaan. Ihmeen tai vähintäinkin melkoisen sattumuksen koin, kun vuonna 2003 olin Journalistiliiton Kopiosto-stipendin avuin tutustumassa muutamaan Italian ruokakulttuurin tyyssijaan.
Olin ostanut huokean turisriviikon Riminiin, josta junalla matkailin yhtenä päivänä Parman jättimäisille Cibus-ruokamessuille, toisena päivänä Modenaan tutustumaan parmesaanin ja balsamicon tekoon ja kolmantena päivänä taas Parmaan, jonne olin etukäteen kirjeitse sopinut treffit kinkkukonsortion Paolo Tramellin kanssa.
Paolo Tramelli tutkii Tanaran kinkkujen laatua.
Paolon kyydissä matkasimme prosciutton ydimaille Langhiranoon, jossa kohteena oli kinkkufirma Giancarlo Tanara. Aluksi käytiin tervehtimässä isoa pomoa, liekö ollut itse Giancarlo tai joku jälkeläinen, joka kotimaani kuultuaan totesi, että Tanaran kinkkua kyllä saa Suomestakin. Sitä ostaa hänen ystävänsä Ismo Roininen. Ilo oli ilmeinen, kun voin todeta, että Ismonhan tunnen minäkin. Lienen hänen puodistaan Tanaran kinkkuakin joskus ostanut. Mukava alku tehdasvierailulle.
Tämän Hakaniemen hallin Roinisen puodin perusti Ismon äiti Impi 1977 nimellä I. Roininen T:mi. Roiniset Oy:ksi firma muuttui 1987, kun Ismo alkoi puotia pyörittää. Aluksi tavanomaisempaa vähittäiskauppaa harjoittanut liike alkoi 1990 laajentaa valikoimaansa muun maailman tuontiherkkuihin. Erityisesti Ismo on panostanut Italiaan. Kinkkujen ja makkaroitten lisäksi valikoimissa on riisejä, pastoja, pestoja, jauhoja, etikoista, balsamicoja ynnä muuta. Saksasta Roiniset tuo mm. makkaroita ja sinappia. Myymälän lisäksi Roiniset tekevät catering-keikkaa. Itse olen esimerkiksi Kaapelin olutfestivaalilla nauttinut Ismon grillaamia bratwursteja.
Roinisen makkaravalikoimaa.
Vuodesta 2018 Roiniset, kuten koko muukin Hakanimen (tai kuten Helsingissä näytään sanovan Hakiksen) hallin väki on toiminut väistötilassa. Hienoa tiilihallia rempataan 2000-luvun kuosiin, ja puoteja varten on torille pystytetty tilapäishalli. Monestakin syystä itsellä on viimeisen pari vuoden aikana ollut tilapäisesti vähemmän asiaa Helsinkiin ja siksi väistötilaan tutustuminen on jäänyt hyviksi aikomuksiksi. Kunnes parin viikon takaisella pidemmällä pääkaupunkireissulla aikomus kävi todeksi.
Ismo Roininen
Yllättävää ehkä, mutta tila on erittäin toimiva, avara ja valoisa. Semmoinenkin mieleen juolahti, että mahtavatko kauppiaat täysinnolla korjattuun halliin muuttaa, kun se aika tulee. Roinisten tiskin takana hyöri tällä käynnillä Ismo itse ja poika Jaani sekä tuttu tuuraajatyttö. Ihan oli meno kuin ennen hallin puolella. Asiakkaille riitti aikaa, kuulumisia vaihdettiin reseptejä ja vinkkejä jaeltiin eikä sokkona tarvinnut tuotteita ostaa – kinkunsiivu tuli maistiksi pyytämättä. Ja voi ihme, miten hyvää olikaan yksi Italian superherkku porchetta, jollaista Italiassa joka markkinoilla saa halunsa mukaan ostaa suoraan paistajalta.
Jaani Roininen
Vastaa