Pasilan Baabelin tornin kellarissa on, kun sinne ensin uuvuttavien sokkeloitten läpi pääsee, moniaita pienoiskaupungissa hyöriviä muurahaisia ruokkivia ruokaloita. Turkulainen törmää siellä tuttuun mestaan. Turun kauppahallin S. Wallinin kalaliike on laittanut sinne puodin, josta saa sekä lounasta että kalaa ynnä muuta mereneloa kotiin kannetavaksi.
Etenkin kauppahalleissa tämä muualta maailmasta tuttu konsepti on viime vuosina kovasti yleistynyt. Eli siis tiettyä elintarviketta myyvä liike laittaa oheen myös muutaman pöydän kokoisen myymäläbistron, joka komppaa myymälän tuotteita: kalaliike tarjoaa kalaa, lihakauppa lihaa, vegepuoti vegeä. Tämä on oikein kannatettavaa toimintaa. Paitsi luultavasti kauppiaalle, joka tästä saa sivutuloa kassaansa, myös meille kaikille, koska parhaimmillaan tässä manifestoituu zero waste -ajattelu. Myymälä voi hyödyntää raaka-aineitten käsittelytähteet, myymättä jäävät raaka-aineet ja jopa suoranaiset jätteet, kuten kalan ruodot, lihojen luut ja juuresten naatit maistuvien liemien pohjaksi.
Sivubistron asiakkaalle tämä voi joskus tietää suoranaisia onnenpotkuja, kun halpaan lounasannokseen eksyy hinnakasta tavaraa, jonka parasta ennen hetki myymäläpuolella lähestyy. Tähän sopii aihetta sivuava muistelus. Vielä 90-luvulla Turussa oli kolmekin legendaarisen Hilu Tolmusen ruokabaaria, joista etenkin Hämeenkadun Tolmuset-baari oli tunnettu yllättävistä herkuistaan. Huokeissa baariannoksissa saattoi olla karitsanpaistia, naudan sisäfieeltä, lohta ja mitä milloinkin. Selitys: Hilu oli yksi käytetyimmmistä pitokokeista, jolta tilattiin hienoja buffetteja häihin ja muihin suurjuhliin. Niistä tähteet päätyivät seuraavana päivänä baarin asiakkaitten suun iloksi.
Wallin Triplassa
Pasilan uuden Triplan alakerroksista löytyy useitakin ravintopaikkoja ja niistä turkulaisen S. Wallinin puoti on tällainen myymälän ja bistron yhteenliittymä. Kalatiski on ainakin vielä suppeahko, ainakin verrattuna emoliikkeen tiskiin Turun kauppahallissa. Peruskalaa työmatkakulikija siitä kyllä saa näppärästi kotiin vietäväksi. Bistron listalla on viisi annosta 12 euron hintaan (salaatti 10 e). Joukossa kohtalaisen haasteellisiakin ruokia kuten bouillabaissea ja kampasimpukka-taskurapupastaa. Juuri nämä annokset myös tilasimme.
Itselleni otin pastaa, mutta maistelin pöydän yli seuralaisen bouillabaissea ja etenkin sen lientä, joka on tämän ruoan se aa sekä oo. Muistissa oli taannoinen käynti Tampereen kauppahallissa ja sen Neljä vuodenaikaa -ravintolan paljon kehuttu vastaava soppa, jonka laihahko liemi ja muukin koostumus olivat pettymys. Tämän bujapee oli vallan toista maata: liemi oli kunnon aineksista haudottu ja redusoitu ja kokonaisuus oli muutenkin suunmyötäinen. Mitään provencelaista monen kalalajin muhennosta se ei toki ollut, mutta kauppakekuksen lounasannokseksi erinomainen suoritus.
Oma pastani runkopalat taisivat olla noita myyntiskistä singonneita onnenkantamoisia. Suosikkinilviäiseni kampaimpukka oli taidolla paistettu, mikä ei kaikkilta onnistu. Pienikokoisia nilviäisiä oli kolme, mikä on lounasannoksessa riittävästi. Taskuravun liha ei harmi kyllä, ollut yhtä onnistunut. Se oli pastan joukossa yhtenä kylmänä kimpaleena eikä ihan hyvin putsattu, koska muutaman kuorenpalan sai lautaselle palauttaa. Ei kuitenkaan hammasvaurioita, ja keittiö sai vakavahenkisen palautteen. Muutoin pasta-annos pestoineen oli maistuva ja napakaksi keitetty.
Molemmat annokser olivat runsaita ja ruokaisia. Isompikin nälkä niillä lähtee ja pienempiruokaiselta voi tähdettäkin jäädä. Valtakunnallisessa lounasrankingissa sijoittaisin molemmat annokset roimasti keskitason yläpuolelle. Koulunumerolla yhteensä kasi. Ilman pastan ravunkuoria ysin kahta puolen. Kysymysmerkiksi jälkkäteen jäi, olisiko paikkaan mahdollista saada jonkin sortin anniskelua. Viileä riesling olisi vapaa-aikaa viettävien lounaalla maistunut.
Hinta? Kumpikin maksoi 12 euroa, missä on kymmenisen prosenttia Helsinki-lisää. Mutta kuitenkin halpa. Etenkin laatuun nähden. Nuo annokset voisi menestyksellä myydä Helsingin illassa tuplahinnalla, ylikin.
Vastaa