Pirtsakka punainen retiisi

”Mitäkö tiedän ihmisen kohtalosta? Enemmän vosiin kertoilla teille retiiseistä.”
Samule Beckett

Oman aikansa eräänlainen supermartta Aili Nissinen (1866-1926) kirjoitti muun laajan tuotantonsa ohessa myös lastenrunoja. Niistä tunnetuimpia on Päivälliset, jossa pikku kani kokkaa sapuskaa tuttavilleen kukolle ja kanalle. Runo on varsin opettavainen ja hyvin ajankohtainen juuri nyt, kun kasvisruoka on ruokatrendeistä kaiken kattavin, fataalein ja finaalein – ja ajan myötä trendistä valtavirraksi väistämättä muuttuva.

Pienen pieni kaniini, / pientareella hyppeli.
Löysi vuohenputkilehden – / maistoi sitä, laulun tehden:
– Vuohenputkisalaatti / sekä tuore retiisi,
myöskin nippu persiljaa / päivällinen olla saa!

Nissisen runossa ei vegaanin kanin tarjoilema menu kuitenkaan nirsoille vieraille kelpaa – ilmastovalistus ei ole vielä mennyt perille:

Vieraat ruokaa moittivat – / kovin suutaan soittivat –
itse pieni kaniini / kaikki syödä mutusti.

Äkkiseltään Wikipedia ei kerro runon kirjoitusaikaa eivätkä ole vuotta viitsineet etsiä myöskään Pikku Pegasoksen ja Suomen lasten runottaren kokoajatkaan, vaikka runon ovat kirjoihin kelpuuttaneet. Joskus viime vuosisadan alkuvuosiin runo kumminkin sijoittunee ja on siitä mielenkiintoinen, että mukaan on tullut retiisi, joka tuohon aikaan ei vielä ollut mikään joka kasvitarhan vakiojuures.

Retiisin ja sen varttuneemman kaksoisveljen retikan historia on hämärä, sillä arkeologisia löytöjä sen valaisemiseksi ei ole. Niitten syntyseutu on sijoitettu Kaakkois-Aasiaan, sillä se on ainoa kolkka, jossa kasvien villiä alkumuotoa löytyy. Välimeren itäosien suuntaan kasvi on levinnyt Intian kautta ja ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä löytyvät kolmannelta vuosisadalta eaa. Ensimmäisellä vuosisadalla jaa. Kreikan ja Rooman kirjallisissa lähteissä löytyy jo monia mainintoja erilaisista retikkatyypeistä.

Retikan rinnalle kehittyi retiisi vasta 1500-luvulla ja silloin se oli vielä valkoinen ja pitkulainen. Turun Akatemian kasvitieteellisen puutarhan luetteloista se löytyy 1600-luvulla. Pyöreän muodon se sai 1700-luvulla ja punaisen värin vasta ehkä 1800-luvulla. Tällainen retiisi sitten löysi tiensä Nissisen lastenrunoon.

Toinen runon keittiökasvi persilja oli jo runon kirjoitusaikaan melko yleinen, mutta senkin käyttöä katsottiin hyväksi mainostaa – olihan tuolloin persiljan maine etenkin hyvänä raudanlähteensä korkeassa kurssissa. Mm. Ossian Lundén kirjoitti Keittiökasvikirjassaan 1900-luvun alussa: ”Meillä, missä yleensä ei käytetä väkevästi maustettuja ruokia, käytetään kuitenkin sangen paljon persiljaa, vaikkakaan me emme sen käytössä voi koskaan vetää vertoja muille pohjoisille kansoille, esim. tanskalaisille, jotka varsinkin liharuokiin käyttävät suuret määrät persiljaa.”

Aili Nissisellä lieneekin ollut kunnon martan tapaan valistustavoitekin runoa värkätessään. Sinänä runo on sata vuotta vanhaksi hyvin raikas ja moderni. Esimerkiksi vuohenputken, tuon puutarhojen ilkeimmän pirulaisen, kelvollisuudesta salaatiksi ei nykyaikana ole puhuttu tuskin kymmentäkään vuotta. Nykyaika ehkä kuitenkin vaatisi runoon vielä yhden säkeistön, jossa vegaanin aterian ylenkatsojille järkättäisiin jokin opetus. Kanalinnuista kun on kyse, saattaisipa kukolle ja kanan sepittää vaikkapa Maxin ja Moritzin henkinen sanktio:

Kanalinnut leuhkat kun / mieltyneet ei vegaaniin,
ravintolaan päättyivät: / tuli niistä coq au vin.

Tänään ei retikkaa juuri vihannestiskeillä näy – johtuu varmaann sen tuikeammasta mausta. Sen aasialaista sukulaista daikonia ehkä löytyy etnisistä kaupoista jopa tuoreena ja ainakin säilykkeenä. Kuuluuhan daikon aika keskeisesti mm. japanilaiseen keittiöön. Retiisi sen sijaan on yksi suosituimmista kesän kasviksista. Se on maultaan kivan pirtsakka ja kelpaa monenlaiseen käyttöön. Useimmin kuitenkin salaatteihin tai ohuina siivuina leivän päälle. Sitä voi kuitenkin ihan hyvin myös kypsentää, vaikkapa paistettujen uusien perunoitten kera tai paahtamalla grillissä.

Retiisit olivat muun herkun lisäksi mielessä myös maineikkaalla oopperasäveltäjä Gioachino Rossinilla, joka elämänsä ehtoopuolella sävelteli hauskoja pianokappaleita kokoelmassa Vanhuudensynnit. Niitten osa IV kertoo säveltäjän herkkusuisuudesta. Sen otsake kuuluu: Quatre mendiants et quatre hors d’ouvres (mendiant on eräänlainen rusina-pähkinäsekoitus ja hors d’ouvre alkupalavalikoima). Niiden osat ovat: Kuivattuja viikunoita, Manteleita, Rusinoita, Pähkinöitä, Retiisi, Anjovis, Cornichons (pieni coctailkurkku), Voi.

Pikku fakta
Vaikkapa Turun torin DeliVerde-kioskilla myyjä aina kysyy, voiko retiisin varret poistaa. Naattia ei välttämättä tarvitse poistaa, ja se on etenkin nuoressa retiisissä käypää salaattiainesta. Naatin poistolla on kuitenkin vissi peruste senkin lisäksi, että se vie kassissa turhaa tilaa ja lisää kotona jätettä. Juureksen lehdet näet ovat tehokkaita nesteen haihduttajia, joten naatin poisto hidastaa itse juureksin nahistumista. Eli jollei vasiten aio naattia käyttää, kannattaa antaa myyjän poistaa se.
Pikku fakta 2
Retiisi on ristikukkaiskasvi, joille on tyypillistä kirpeys. Se johtuu niille ominaisista glugosinolaateista, jotka ovat rikkipitoisia glykosideja. Tuosta en ymmärrä kuin rikkipitoisuuden, mutta olennaista on se, että kun retiisin solukko puraistessa rikkoutuu, nämä yhdisteet hajoavat ja syntyy sinappiöljyjä. Ja ne maistuvat mukavalta,