Kosher ja halal eli vedeneväitten teologiaa

Sattuneesta syystä äyriäiset ja nilviäiset ovat viime aikoina vietelleet tuon tuostakin plaraamaan lähdekirjallisuutta ja vaeltelemaan netin rannattomalla suolla. Viimeksi tuli taas vastaan hillittömän hauska kolmannen Mooseksen kirjan lista syötäväksi sallituista ja kielletyistä eläinkunnan jäsenistä. Siis juuri se kuuluisa ja sopivin kohdin usein siteerattu direktiivi, jonka takia muun muassa jotkut uskontokunnat eivät koske sianlihaan.

Äyriäisten ja nilviäisten kohdalla Mooses ja häntä käskyttänyt Jumala ovat hyvin tylyjä: ”Saatte syödä kaikkia merien, järvien ja jokien eläimiä, joilla on evät ja suomut. Mutta teidän tulee inhota ja karttaa kaikkia evättömiä ja suomuttomia pikkueläimiä, joita liikkuu merissä, järvissä ja joissa, ja myös kaikkia muita vesieläimiä, joilla ei ole eviä eikä suomuja;  ne olkoot teille iljetys. Älkää syökö niiden lihaa ja pysykää loitolla niiden raadoista. Kaikki evättömät ja suomuttomat vesieläimet olkoot teille iljetys.”

Raamatullisten iljetysten listalla ovat näin ollen kaikki äyriäiset ja nilviäiset. Eli siis ravut, simpukat, kotilot ja mustekalat – herkkuja kaikki tyyni, mutta onnettomuudekseen evättömiä ja suomuttomia (samaan listaan kuuluu myös syksyn suuri herkku, ympyräsuisiin sijoittuva nahkiainen, vaikka ei äyriäisiin tai nilviäisiin kuulukaan). Ns. abrahamilaisista uskonnoista (juutalaisuus, islam, kristinusko) juutalaisuus on ottanut tämän Mooseksen välittämän Jumalan tahdon melko tosissaan. Juutalaisille ruoka on joko kosher eli puhdas tai trefa eli epäpuhdas ja saastainen. Vedenelävistä kosher ovat vain kunnon kalat, joilla on suomut, evät ja selkäranka. Äyriäiset ja nilviäiset eivät ole kosher. Hieman huvittavasti trefa-ruokaa on myös ankerias, vaikka sillä biologisesti on sekä evät, suomut että selkäranka, mikä todistaa, että joko Jahve tai hänen tulkkinsa on erehtyväinen.

Islaminuskoisille ruokaohjeita antaa Koraanin Viides eli Pöydän suura, joka jakaa monessa kohtaa juutalaisen ruokanäkemyksen, mutta on kuitenkin sallivampi. Sen suppeahkoissa syömäkielloissa ei ole pikkutarkkaa luetteloa sallituista (halal) ja kielletyistä (haram) ruoista. Sianliha, veri, raadot ja raatoja syövät eläimet kielletään, mutta vedeneläviä ei mainita lainkaan. Myöhempikään laintulkinta ei äyriäisiä ja nilviäisiä kiellä; päinvastoin vanhoista arabialaisista keittokirjoista voi löytää reseptejä ostereista ja muista simpukoista. Joissakin shiialaisissa lahkoissa ei raatojakin syöviä äyriäisiä hyväksytä, mutta muuten on äyriäisten ja nilviäisten syönti vaihtelevasti sallivaa ja riippuu lähinnä perinteistä ja maantieteestä. Esim. Välimeren rannikon muslimimaissa sekä äyriäiset että nilviäiset ovat aina olleet tavallista ruokaa.

Kristinuskon opinkappaleisiin ei tämä Mooseksen syömälaki ole juurikaan ulottunut kuin korkeintaan ääritapauksissa. Etenkin protestanttisissa Raamatun tulkinnoissa on nojattu enemmän Uuteen kuin Vanhaan Testamenttiin ja enemmän Jeesuksen kuin Mooseksen sanomisiin. Esimerkiksi Markuksen evankeliumissa Jeesus lakaisee roskikseen Mooseksen ankarat ohjeet: ”Ettekö käsitä, ettei mikään, mikä ulkoapäin menee ihmiseen, voi häntä saastuttaa? Sillä se ei mene hänen sydämeensä, vaan vatsaan, ja ulostuu.” Ja evankelista vielä alleviivaten selventää uuden direktiivin:”Näin hän sanoi kaikki ruuat puhtaiksi.”

Sama sanoma toistuu useissakin Uuden Testamentin jakeissa. Esimerkiksi Paavali neuvoo kirjeessään Timoteusta: ”Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan.” Maallis-protestanttiseessa nyky-Suomessa ollaan Uuden Testamentin linjoilla. Äyriäisten ja nilviäisten tuottamiin suun nautintoihin voivat tuoda estoja lähinnä vain henkilökohtainen tunnepitoinen vastenmielisyys (jota ei ainakaan lievennä suomen kieleen pesiytynyt epäkelpo sana nilviäinen), vegaaniruokavalioon liittyvä eläinperäisen ravinnon karttaminen tai tietenkin mahdolliset allergiat, joita sekä äyriäiset että nilviäiset voivat joillekin aiheuttaa.

Veren syöminen on ainoa, johon suhtautumisessa eri kristillisissä suuntauksissa on jonkin verran eroavuuksia, mutta äyriäisiä ja nilviäisiä syövät kaikki kristityt. Katolisten kirkkojen paastokin suosii niitä, sillä kalojen ohella ne ovat sallittua paastoruokaa. Asiasta taitaa olla jonkun synodin päätöskin, jossa todetaan, että äyriäiset ja nilviäiset ovat kaloja, joita paastoava uskonveli ja -sisar voivat nauttia paaston pyhyyttä rikkomatta.