Hartwall ei lähivuosina ole isommin panostanut jouluoluisiin. Esimerkiksi Alko-vahvuista versiota ei sillä ole ollut ohjelmassa aikoihin. Tänäkin vuonna on vain 4,6-prosenttinen jokapaikan versio. Se on pakattu joulunpunaiseen tölkkiin, jota somistaa tähti. Ihme, ettei Valvira ole tähän puuttunut: voihan tähti tuoda puhäkoululasten mieleen Beetlehemin tähden ja sehän on totta vie isompi siveysrikos ja nuoria turmiolaan houkuttava kuin etikettien kielletyt joulupukit. Konsulit, valvokaa!
Tähti nyt kumminkin johdattaa sihauttamaan auki ison tölkin luomujoulua. Lasiin kaato lupaa vielä hyvää, sillä vaahto on tuuheaa kuin pukin parta ja väri nättiä nätimpää kirkasta, hiukan vaaleaan taittuvaa kuparinpunaa. Kaunista. Tuoksu on mieto ja maltainen, nostaa nenään ikään kuin hiilidioksiidin kutinaa. Jokin ailahdus nostaa mieleen lapsuusajan viisilitraisissa pulloissa myydyt vaarinkaljat. Nostalgia hiipii joulumieleen.
Kulaus olutta särkee pilvilinnat. Maku on lyhyt, mitätön ja vivahteeton, vain piirun verran vanhasta Bud-hokemasta. fucking near the water. Kyllä on Hartwallilla aloitettu kiky-puuhat raaka-aineista. Niitä ei tähän liemeen ole liialti haaskattu. Kohdeyleisönä on se väki, joka ei mausta piittaa, kunhan prosentit täsmäävät. Ja ne, jotka eivät pidä oluen mausta tai vasta astuvat ensi askelia oluenjuojan polulla.
Toisaalta tämmöinen valjuke on turvallinen valinta, ei pelottavaa ja mielipiteitä jakavaa makua. Toimii ruoan kanssa kuin samppanja: käy aterian alusta loppuun, ei riitele minkään ruoan kanssa ja porskuttaa vielä kun kuplajuomalta loppuvat rahkeet suolasillien ja chilien puristuksessa. Toisaalta halvemmalla saa yhtä kelpoa tavaraa vesihanasta aika edulliseen kuutiohintaan.
Vastaa