Käyn ahkerasti museoissa ja taidenäyttelyissä, joissa minua aina kiinnostaa, miten ruoka on taiteessa päässyt esille. Mikäli erityistä kieltoa ei ole, kuvaan parhaani mukaan kiinnostavat työt. Useimmiten kännykälläkin saa siedettäviä kuvia, mutta joskus teoksen esillepano on niin haastava, että kunnon kuvaa ei saa. Näitä kuvia olen julkaissut eräässä suljetuss Facebook-ryhmässä, ja nyt ajattelin tuoda niitä myös tälle sivustolle. Niistä kun saa paitsi visuaalista iloa, myös kosolti muuta, kun kuvien taakse viitsii mennä.
Viime joulun ja uudenvuoden välipäivinä kävin Helsingin Taidehallissa katsomassa vuodenvaihteessa päättyneen näyttelyn Sammon laajoista kokoelmista. Sieltä löytyi pongattavaa enemmänkin. Kuten yhtä rakkauttani, perunaa, vieläpä neitsytperunaa. Kas tässä.
Pentti Kaskipuro, Perunakulho 1984
Pentti Kaskipuro, Punajuuri 1980
Ruokataiteiljana(kin) tunnetun Pentti Kaskipuron ruoka-aiheiset työt edustavat hänelle tunnusomaista vähäeleistä kuivaneula- ja akvatintagrafiikkaa, jonkalaista tapaa usein taidetietoisten ihmisten keittiöitten somisteena. Tuttuja ovat siivutetut limput, erilaiset sienet ja kasvikset sekä makkarat. Sammon kokoelmissa niistä olivat esillä Perunakulho (1984) sekä Punajuuri (1980). Kun katselee tarkemmin kuvia, huomaa että kulhon pottujen joukkoon on luikahtanut myös yksi punajuuri. Siitähän voisi symbolisti Robert Langdon vetää mitä johtopäätelmiä vain, mutta eiköhän nämä hienot grafiikantyöt ole nähtävä ennen muuta arvonantona arkiselle ruoalle, jota taiteilija näin fokusoimalla onnistuneestia glorifioi.
Toinen perunatyö oli Simo Hannulan hauska Varhaiperunankylvö (Toukokuu). Vuosiluku vahvistaa, että teos kertoo varsin toisesta, varhemmasta varhaisperunakulttuurista kuin tämä meidän aikamme todellisuus. Teoksen lisänimi Toukokuu tekee ymmärrettäväksi kylväjien kesäisen asun ja pitkälle ehtineen kevään. Nykyäänhän varhaisperuna kylvetään jo helmi-maaliskuussa, jolloin isännät ja emännät eivät bikineissä pellolla heilu. Professionaalia touhu kuitenkin ainakin jossain mitassa näyttää olevan, sillä kottikärryllinen siementä viittaa kotitarvetta suurempiin satotoiveisiin. Tosin tällä kylvöajankohdalla ei neitsytperunaa saada lakkiaisiin, tuskin juhannuspöytäänkään. Itse asiassa näitä heinäkuun perunoita ei ainakaan meillä edes varhaisperunoiksi kutsuttu; ne olivat vain uusia perunoita. Näin se taide meille kertoilee kulttuurin muutoksista.
Simo Hannula, Varhaisperunan kylvö 1985