Pyynikin omintakeiset oluenpanijat tekevät särmikkäitä oluita ja piirustavat jonkun mielestä ilmeisesti hassunhauskoja etikettejä. Noo, mahtuuhan maailmaan näitä. Jouluoluen etiketissä partamies (pukki?) peittelee vihdalla häpyään ja vieressä karvainen menninkäinen pitelee kiulua niin omistajan elkein, että kaverin silmissä paistaa epätoivo ja alkava kiukku, ehkä. Toivottavasti sopu löytyy, sillä olut on ihan juotavaa.
Lasiin kaadettuna olut on läpitunkemattoman pimeä, lähes musta. Tuoksu on nokinen, kuin äsken sammuneella nuotiolla. Hieman sitä ehkä sävyttää hento piparinen mausteisuus. Palaneisuus toistuu maussa, mutta jouluiset makukomponentit lieventävät nokista karheutta. Etiketti ilmoittaa, että katkeruutta on roimat 50 EBU:a, mutta hyvin se peittyy makukirjon alle. Millään muotoa katkero ei ole hyökkäävää. Ylimalkaan maku on aika täyteläinen, mutta jättää aivan kuivan tuntuman suuhun. Myös katkero nousee hieman esiin jälkimaussa.
Olut käy kyllä ruokapöytään, mutta vaatii kumppaneilta yhteistyötä. Joulupöydästä ei sille sijaa löydy, mutta ehkä oikea osoite olisi joku riistapata ja sen kanssa syötävä puolukkahillo tasaamassa oluen rutikuivuutta. Saattaisi kätellä osteriakin.
Pyynikin Käsityöläispanimo
Joulukalenteri 8., 9., ja 10. päivä: Lapin Kulta, Olvi ja Pyynikki
Sopivasti tuli kertaheitolla avattavaksi kolme luukkua, tiistaista torstaihin, 8.-10. joulukuuta. Sopivasti siksi, että edellisen luukun Koffin Jouluoluitten seuraksi tulivat Lapin Kullan Jouluolut III ja Olvin Tumma Jouluolut III sekä vielä pikku haastaja, Pyynikin käsityöläispanimon Jouluolut, kolmosvahvuista sekin. Jo pitkään on ollut niin, että kolmesta suurimmasta vain Sinebrychoff tekee Alko-vahvuista jouluolutta, muille riittää kolmonen. Tämä on selkeä pulma, sillä näin mieto olut vaatisi lujaa panostusta oluen raaka-ainerunkoon, jotta sillä olisi sanottavaa joulupöydän raskaan sarjan ruokahaastajien kanssa painiessa. Ja tätä panimot eivät malta tehdä….