Osui eteen heti toinen kiertolaispanimo tai hienosti nomadipanimo. Nyt on kyseessä Vantaalle paikantuva The Flying Dutchman -yritys, joka on teettänyt talvioluensa Belgiassa Proef Brouverijillä. Prosentteja on kertynyt 6, joten olutta on ulosmyynnissä vain Alkoissa. Koko nimeltään tuotos on Nuts Freezung – Frost Biting – Tongue on Frozen Pole – Winter IPA. Etiketti kertookin, että kyseessä on sarja oluita, joilla on pitkät ja kummalliset nimet (long and weird names).
Etiketti lupaa myös tuntuvaa katkeroa (70 EBU) ja lupaustaan olut ei ensi kättelyssä pyörrä. Lasiin kaadettaessa syntyy kaunis vaahto ja katkeruus hyökkää heti nenään kipakasti. Jatko on kesympää. Hieman samea olut suorastaan yllättää kielen päälle päästyään. Katkeroitten puraisu on odotettua lempeämpi eikä se kiristä poskia tai jätä jomotusta limakalvoille. Olut on IPAksi ihan juotava. Sopivan kylmänä virkistävä janojuoma, vaikka sellaiseksi hieman prosentikas kylläkin.
Tällaisille humalapitoisille oluille saatetaan tyrkyttää monenlaisia ruokia kumppaniksi. Näiden katkerot kuitenkin riitelevät usein liikaa ruokien makujen kanssa. Itse tarjoaisin tällaisen kanssa riittävän mausteista ruokaa, vaikkapa aasialaisia chilipotkuisia kokoonpanoja. Tai miksei riittävän yrttisiä kasvissalaatteja.
olut
Joulukalenteri 6: Winter Moo
Jo pullosta näkee, että tämä talvinen Ammuu-olut on pantu Malmgårdin panimossa Pernajassa. Tuottajaksi mainitaan kuitenkin Humalove eli puulaaki, jonka nimi on harsittu kokoon rakkaudesta humalaan. Kyseessä on pienpanimobuumin myötä yleistynyt ja yleistyvä ilmiö, kiertolais- eli mustalaispanimo. Panimo, joka laatii reseptit ja vuokraa joltain jo olemassa olevalta panimolta laitteet ja panemisen ammattitaidon. Virastosuomi käyttää tässä ilmaisua sopimusvalmistaja….
Joulukalenteri 5: Malmgårdin Jouluolut
Malmgårdilla nämä hommelit osataan. Jouluoluen väri on kauniin punerva ja lasiin kaato nostaa siistin ja kestävän vaahdon. Tuoksu on keveän maltainen ja hedelmäinen, puhtaan oluinen ilman jouluhörhelöitä. Speltin sävyttämä maku on hieman kevyt, maltainen ja lievästi makea. Humala on varsin maltillinen, mutta antaa runkoon kuitenkin ryhtiä.
Mikään suuri olut tämä ei ole, mutta rehdisti ja nöyrästi joulupöytään asettuvaa ruokailijaa palveleva. Hieman ohut kokonaisuus tekee oluesta hyvin juotavan ja oivan kumppanin joulupöydän loppupään antimille: laatikoille, kinkulle, sinappihunnulle. Aterian jälkeen nautiskelija kylläkin tämän matala-alkoholisen oluen unohtaa ja siirtyy sulattelemaan ateriaanasa hieman tuhdimpien mallasjuomien pariin.
Joulukalenteri 4: Teerenpelinn Jouluolut
Väri on hieman sameahkon mahonkinen, ei kovin houkuttava. Tuoksussa tupsahtelee nenään joulumausteita: inkivääriä, kanelia, neilikkaa, muskottia, ehkä anistakin. Maku on samaa lajia, joulupiparinen ja mausteinen, kevyesti maltainen. Katkerot ovat aika alhaalla ja muutenkin maun yleisilme on aika köykäinen. Bodi on joutunut vähän dieetille.
Tätä on aika työläs sijoittaa mihinkään käyttökategoriaan. Semmoisenaan lipiteltynä se on mitäänsanomaton eikä ruokakaveriakaan helposti ilmoittaudu. Jos kuvitellaan vegaani istumassa lihansyöjän joulupöydässä ja lappamassa lautaselleen pelkkiä laatikoita, hänen juomakseen tämä Teerenpelin floppi ehkä käy. Tästä varmaan käy ilmi, että en laisinkaan ymmärrä tämän oluen funktiota. Tällainen mausteisuus pukisi runsasrunkoista 8-10-prosenttista lämpöjuomaa, mutta keppanassa vaiva menee hukkaan, kun runkoonkaan ei ole viitsitty panostaa.
Joulukalenteri 3: Joukinkkuportteri
Mainioita oluita jatkuvasti pukkaava Stadin Panimo laittoi joulumyyntiin portterin, jonka etiketti lienee markkinoitten hauskin ja houkuttelevin – ainakin sikafanin silmissä. Etikettiin kun on präntätty varsin maukkaan näköinen possu. Siihen kyllä nokkeluus loppuukin. Jonkinmoisen olutkokemuksen vuosikymmenien mittaan hankkineen korvissa alkavat varoituskellot kilistä, kun sovittelee samaan palapeliin sanoja portteri ja joulukinkku.
Olut on väriltään samean harmaa ja muistuttaa pikkupoikien kumisaappaillaan porskuttelemaa mutavelliä. Luultavasti tämä portteri on visuaalisesti ruminta ikinä. Tuoksussa on tyypillisiä portterin makukomponentteja: nokea, palaneisuutta, vähän salmiakkia, aavisteleva tuulahdus tummaa suklaata. Maku seurailee samoja latuja, paitsi että suuta kuivaamaan nousee vielä aika tuhti katkeruus.
Olut on ihan kelvollinen juotava, jos näistä mustista karstapommeista tykkää, ja vaikka se on portteriksi ehkä hieman ohut, on se 4,5-prosenttiseksi ihan kelpo suoritus panijaltaan. Tällaisena se voisi sokkotestissä hyvinkin mennä vaikka tummana IPA:na.
Kulinaarisesti olut on hiukan problemaattinen, mutta käy se ehkä jonkun ruoankin kanssa. Ehkä klassisesti ostereille ja varmasti tummalle suklaalle, mutta joulukinkulle? Ei ikinä. Ei ainakaan perinteiselle suomalaiselle kinkulle, joka on kypsennetty uunissa hitaalla lämmöllä. Sakeasti savustetulle? Saattaa sujua.
Joulukalenteri 2: Pyynikin käsityöläispanimo Jouluolut
Pyynikin omintakeiset oluenpanijat tekevät särmikkäitä oluita ja piirustavat jonkun mielestä ilmeisesti hassunhauskoja etikettejä. Noo, mahtuuhan maailmaan näitä. Jouluoluen etiketissä partamies (pukki?) peittelee vihdalla häpyään ja vieressä karvainen menninkäinen pitelee kiulua niin omistajan elkein, että kaverin silmissä paistaa epätoivo ja alkava kiukku, ehkä. Toivottavasti sopu löytyy, sillä olut on ihan juotavaa.
Lasiin kaadettuna olut on läpitunkemattoman pimeä, lähes musta. Tuoksu on nokinen, kuin äsken sammuneella nuotiolla. Hieman sitä ehkä sävyttää hento piparinen mausteisuus. Palaneisuus toistuu maussa, mutta jouluiset makukomponentit lieventävät nokista karheutta. Etiketti ilmoittaa, että katkeruutta on roimat 50 EBU:a, mutta hyvin se peittyy makukirjon alle. Millään muotoa katkero ei ole hyökkäävää. Ylimalkaan maku on aika täyteläinen, mutta jättää aivan kuivan tuntuman suuhun. Myös katkero nousee hieman esiin jälkimaussa.
Olut käy kyllä ruokapöytään, mutta vaatii kumppaneilta yhteistyötä. Joulupöydästä ei sille sijaa löydy, mutta ehkä oikea osoite olisi joku riistapata ja sen kanssa syötävä puolukkahillo tasaamassa oluen rutikuivuutta. Saattaisi kätellä osteriakin.