Huhtikuun 23. päivänä tuli kuluneeksi 500 vuotta Saksan Reinheitsgebotin eli puhtauslain voimaan tulosta. Sen keskeinen määräys on, että oluen valmistukseen saa käyttää vain vettä, ohramaltaita ja humalia. Hiivasta ei tiedetty silloin mitään, mutta se tuli mukaan 1800-luvulla, kunhan Louis Pasteur oli ensin keksinyt sen olemassaolon. Vaikka Saksa ei nykyisin orjallisesti lakia noudatakaan – mm. vehnä sallitaan valmistusaineena – määräyksestä ollaan yhä oluen emämaassa ylpeitä.
Sopivasti Reinheitsgeboten 500-vuotissyntymäpäiväksi uusikaupunkilainen Vakka-Suomen Panimo lanseerasi yhteistyössä HK:n kanssa Pekonioluen.
Sen valmistukseen on käytetty oikeaa HK:n Amerikan pekonia, ei mitään uutteita tai esansseja. Missä muodossa ja millaisia määriä läskipitoista lihaa olueen on mätetty, sitä ei panimon tiedotteissa kerrota. Rasvaa ei prosessissa kuitenkaan olueen kulkeudu. Jonkinlaisen viitteen ainesten suhteesta voi saada kolmen vuoden takaisesta uutisesta, jonka mukaan Kanadassa ottawalainen HogsBack Brewing Company toi markkinoille oman pekonioluensa. Se sai kasteessa nimen Aporkalypse Now Oatmeal Bacon Stout. Siitä panimo paljastaa, että jokaista 780 litran oluterää kohden mäskiin upotetaan 13 kiloa pekonia. Tarkemmin tässäkään artikkelissa ei metodia avata, mutta VASP:n panimomestari Jani Vilpas kertoo jutun lukeneensa ja saaneensa siitä kimmokkeen oman oluen kehittelyyn.Olettaa sopii, että pekoni on ensin paistettu hyvin rapeaksi ja lisätty vierteeseen jauheena, joka on rasvoineen häipynyt oluesta viimeistään suodatuksen yhteydessä. Makunsa pekoni kuitenkin on jättänyt olueen.
Niin, se maku. Siispä maistamaan. Testipullot löytyivät Kupittaan Citymarketista (olutta onkin myynnissä vain CM:issä ja K-Marketeissa ja vain Turun seudulla). Helsingin HBF:ssä olutta myös oli tarjolla ja lienee sitä joissain olueen erikoistuneissa ravintoloissa jatkossakin pääkaupunkiseudulla.
Ottawassa oluesta tuli tumma stout, mutta uusikaupunkilainen olut maistuu ja näyttää olevan lagerien, ehkäpä pilsien heimoa. Kupariin vivahtavaa vaaleaa pohjahiivaolutta. Savun tuoksu ja maku on niin voimakas, ettei se ole lähtöisin yksin savupekonista. Savumallasta on roimasti mukana ja sen käytönhän Vilpas tunnetusti taitaa. Savuisuus toistuu maussa, josta pekonin aromeja saa kyllä hakemalla hakea. Ja kun tietää, että niitä siellä on, ne toki löytää. Jos sokkona maistaisi, voisivat jäädä savuisuuden alle.
Ainakaan minun suuni ei oluen makuun rakastunut. Miltei päinvastoin. Runko jäi sittenkin melko ohueksi, vähän kuin kevytversioksi bambergilaisista. Loppumaku ja jälkituntuma käänsivät savuisuuden suorastaan kitkeräksi (joka on eri asia kuin katkera). No, ehkä olut kesällä grillihuuruissa karrelle karstoittuneitten kabanossien tai kyljysten kera maistuu, mutta jotenkin sekin on hiukan tårta på tårta. Saman tien voisivat HK ja VASP panna pulloon kabanossioluen. Ei tarvitsisi nähdä edes grillaamisen vaivaa ja voisi keskittyä vain kaljoitteluun, kun koko kattaus olisi samassa pullossa.
Vastaa