Siinä missä isoveli Insanely Bad Elf on makean maltainen alkoholipommi, ruokakaupan pikkuveli (tosin isommassa pullossa) on kevyen sarjan brittiale. Ensivaikutelma tulee liian kylmästä pullosta, jolloin sekä maku että tuoksu ovat häpeillen piilossa. Oikein lämmittyään olut irroittelee hiukan rohkeammin Alku-karkin oloisia, pähkinäisiä ja maltaisia tuoksuja ja antaa maussakin suulle hiukan enemmän vastusta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kevyen sarjan ale tässä on kehissä. Sen kulauttelee kurkkuunsa ilman erityisiä ahaa-elämyksiä, ei tosin pahaa-elämyksiäkään tarjoten. Helppo olut, jopa helppoudessaan mitäänsanomaton, ikään kuin puolitoiehen jääden. Humalan katkeruutta on, ja se jää jälkimakuun lievänä karvautena. Britanniassa olisi varmaan satoja perusbittereitä, jotka paremmin ansaitsisivat entréen suomalaiskauppojen hyllyille. Sisäänostajan ei kannattaisi tuijottaa liikaa etikettitaiteeseen.
olut
Joulukalenterin 22. päivä: Insanely Bad Elf
Kuva: Alko
Tätä Ridgewayn panimon tonttuolutta on valmistettu vuodesta 2003 ja ainakin melkein yhtä kauan ovat Alkon sisäänostajat luulleet, että brittiläisen taruston tonttu tahi haltija on sama kuin Suomen joulutonttu, ja siksi me saamme tämän jouluoluitten joukossa. No, 11,2 % on oluen vahvuudeksi aika reipas ja asettaa kovat vaatimukset rungon muovaajalle. Ikävä sanoa, mutta nyt eivät rahkeet ole riittäneet. Alkoholi maistuu tympäisevänä kaikissa maistelun vaihteissa. Yleismaku on makean sokerinen ja maltainen, kuivahedelmää ja karamellia löytyy, mutta alkoholin alistamina. Humalointi on myös pielessä ja jättää lähinnä karvaan jälkimaun. Kyllä tästä lämmittävää barley wineä löytyy, mutta kovin paljaaltaan ja alkoholin ehdoilla. Tämä olut on parhaimmillaan, jos haluaa kännätä, mutta näyttää muille, että minähän vain tätä olutta lipitän. Minä en toista osta.
Joulukalenterin 21. päivä: Old Greig
Suokaa anteeksi tietämättömyyteni: mikä on greig? Ensin luulin, että etiketissä on pystyyn nostettu kelkka, mutta sitten se hahmottui puolikkaaksi majakaksi kertomaan panimon kotiseudusta (Suomenlinnan Panimo). Liekö nimi joku tältä alueelta? Etiketti kyllä on vähän väritön ja ei-houkutteleva. …
Joulukalenterin 20. päivä: Zoller-Hof Donator
Zoller-Hofin perhepanimo löytyy Saksan Baden-Württenbergin osavaltiosta, pienestä Sigmaringen kaupungista. Siellä sama suku on pannut olutta vuodesta 1845 alkaen eli saksalaisittain katsottuna aika vähän aikaa vasta. Mikä lie ollut reitti, jota kautta Alkon kausivalikoimaan sieltä pullahti doppelbock, ilman mitään havaittavia jouluisia elementtejä. …
Joulukalenterin 19. päivä: Fuller's Old Winter Ale
Pyöritin näitä jouluolutteistinkejä Iltalehdessä pitkälti toistakymmentä vuotta ja tämä lontoolaispanimo Fullerin talviolut lienee ollut mukana alusta asti. Koskaan se ei kärkikahinoista pudonnut. Väri on kauniin kuparinen ja vaaleaa, kestävää vaahtoa on kylliksi. Tuoksu on tutun brittinen: toffeekarkkia, kuivattua hedelmää, hyviä brittihumaloita. Kulaus suuhun ei tuo yllätyksiä, tämä suunmukainen, pehmeä tuntuma on kyllä tuttu. Tyyli on vanhimpia tuttavuuksia olutharrastajille eikä siitä viitsi miinuspojoja alkaa etsiä. Totta vie, tässä alkaa olla jo nostalgian makeaa utua. Maukasta, maukasta, pähkinää, karkkia, siirappia, saaristolaisleipää, säädyllisesti humalointia. Voi tämän kinkkuun ja laatikoihinkin kytkeä, mutta hyvää tämä on ihan sellaisenaankin, rusina-pähkinäsekoitusta napsien ja joululauluja lauleskellen.
Joulukalenterin 18. päivä: Nøgne Ø Gud Jul
Etiketin mukaan prosentteja aika äijämäisesti, 8,5 % – niitä oluita siis, joita aikuinen mies 
juo sovinnolla pullollisen, mutta mieluusti jakaa sen kumppanin kanssa. Aikuinen nainen kahden kumppanin. Vaahto on runsas, lähes punertava ja kestää hyvin. Jättää raumalaisia miellyttävää pitsiä. Väri musta kuin yö ennen talvipäivän seisausta, mutta valoa vasten tihrustaen erottaa lohdullisesti aamuruskon punertavan aavistuksen. Ensi suullinen tuo heti mieleen Tuntemattoman alun. Paloaukealla ollaan, jokunen palamaton havu muistuttaa joulukuusesta. Kun maun kanssa alkaa askarrella, ensin yllättyy sen tasapainosta: näin tuhti tuote, eikä viina maistu yhtään. Norjassa on panimotaitoa: runkoa on muillekin jakaa, mutta se ei rakennu pelkille prosenteille. Tukevan humalan alta ponnistaa lakua, suklaata, piparin sävyjä, jotain makeaa, kuivaa hedelmää – ja sitä paloaukeaa. Täyttä tavaraa, mutta älä kuvittele joulupöytään. Etiketti neuvoo seuraksi pähkinää, rusinaa ja sen semmoista. Just. Tee niin ja hörpi pikku suullisin jouluillan myöhäisinä hetkinä hyvässä seurassa.