Etiketin mukaan prosentteja aika äijämäisesti, 8,5 % – niitä oluita siis, joita aikuinen mies 
juo sovinnolla pullollisen, mutta mieluusti jakaa sen kumppanin kanssa. Aikuinen nainen kahden kumppanin. Vaahto on runsas, lähes punertava ja kestää hyvin. Jättää raumalaisia miellyttävää pitsiä. Väri musta kuin yö ennen talvipäivän seisausta, mutta valoa vasten tihrustaen erottaa lohdullisesti aamuruskon punertavan aavistuksen. Ensi suullinen tuo heti mieleen Tuntemattoman alun. Paloaukealla ollaan, jokunen palamaton havu muistuttaa joulukuusesta. Kun maun kanssa alkaa askarrella, ensin yllättyy sen tasapainosta: näin tuhti tuote, eikä viina maistu yhtään. Norjassa on panimotaitoa: runkoa on muillekin jakaa, mutta se ei rakennu pelkille prosenteille. Tukevan humalan alta ponnistaa lakua, suklaata, piparin sävyjä, jotain makeaa, kuivaa hedelmää – ja sitä paloaukeaa. Täyttä tavaraa, mutta älä kuvittele joulupöytään. Etiketti neuvoo seuraksi pähkinää, rusinaa ja sen semmoista. Just. Tee niin ja hörpi pikku suullisin jouluillan myöhäisinä hetkinä hyvässä seurassa.
