Wecksell-seuran viime kokoukseen tarvitsin esitelmän ja sattumalta löysin juttuarkistostani tarinan, joka käsittelee kristillisten kirkkojen suhdetta alkoholiin eri aikoina. Sitä en muista, mihin tarkoitukseen se on aikanaan tehty. Juttu saattaa olla jonkun vastaavan tilaisuuden alustus tai sitten muistin tuki keskustelutilaisuudessa, jossa kauan sitten olin humalasta puhumassa yhdessä suupaltin isä Mitron ja rovasti Hallia-vainaan kanssa. Yhtä kaikki, muokkasin jutun nyt tähän….
Olut
Turun pale alesta tuli Kakolan Kalpea
Tiistaina kanseerattiin Turun Uusi Apteekki -pubissa Lounaisen Suomen oluttoimijoitten yhteistyön hedelmä, kirpeän virkistävä paikallisolut. Olut on Panimoravintola Koulun olutmestarin Teija Tuovinen-Laihon ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan panimomestarin Juha Kylä-Kailan yhteistyötä ja sen suuntaviivat antoi kirjailija Reijo Mäki: vaaleaa, helposti juotavaa, virkistävää. Näillä eväillä syntyi harkiten humaloitu pale ale, johon prosentteja siunaantui tasan viisi. Nimen sille antoi Mäki: Kakolan Kalpea.
…
Joulukalenterin 24. päivä: TOYS Jouluolut 2015
Joulu tuli monine toimineen vähän yllättäen, kuten aina, ja aattoluukun anti jäi kommentoimatta pyhien aikana. Eipä sillä väliä, koska tämä TOYS-olut on heikosti saatavilla. Jakelu meni jäsenille ja muutama kegi Cosmic Comics Cafeehen Turussa (voit löytää sieltä vielä). Turun Oluen-Ystäväin Seura (perustettu 1991) on teettänyt oman jouluoluen nyt kolme kertaa. Ensimmäinen oli aika ihmeellinen keitos – joka kyllä muutti ilmettä vuoden varastoinnissa – Sauvon Panimotuvasta. toinen tuli Mika Tuhkasen Beer Huntersista Porista ja tämä uusin Akaan Hopping Brewsters Beer Company´lta….
Joulukalenterin 23. päivä: Bad Elf
Siinä missä isoveli Insanely Bad Elf on makean maltainen alkoholipommi, ruokakaupan pikkuveli (tosin isommassa pullossa) on kevyen sarjan brittiale. Ensivaikutelma tulee liian kylmästä pullosta, jolloin sekä maku että tuoksu ovat häpeillen piilossa. Oikein lämmittyään olut irroittelee hiukan rohkeammin Alku-karkin oloisia, pähkinäisiä ja maltaisia tuoksuja ja antaa maussakin suulle hiukan enemmän vastusta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kevyen sarjan ale tässä on kehissä. Sen kulauttelee kurkkuunsa ilman erityisiä ahaa-elämyksiä, ei tosin pahaa-elämyksiäkään tarjoten. Helppo olut, jopa helppoudessaan mitäänsanomaton, ikään kuin puolitoiehen jääden. Humalan katkeruutta on, ja se jää jälkimakuun lievänä karvautena. Britanniassa olisi varmaan satoja perusbittereitä, jotka paremmin ansaitsisivat entréen suomalaiskauppojen hyllyille. Sisäänostajan ei kannattaisi tuijottaa liikaa etikettitaiteeseen.
Joulukalenterin 22. päivä: Insanely Bad Elf
Kuva: Alko
Tätä Ridgewayn panimon tonttuolutta on valmistettu vuodesta 2003 ja ainakin melkein yhtä kauan ovat Alkon sisäänostajat luulleet, että brittiläisen taruston tonttu tahi haltija on sama kuin Suomen joulutonttu, ja siksi me saamme tämän jouluoluitten joukossa. No, 11,2 % on oluen vahvuudeksi aika reipas ja asettaa kovat vaatimukset rungon muovaajalle. Ikävä sanoa, mutta nyt eivät rahkeet ole riittäneet. Alkoholi maistuu tympäisevänä kaikissa maistelun vaihteissa. Yleismaku on makean sokerinen ja maltainen, kuivahedelmää ja karamellia löytyy, mutta alkoholin alistamina. Humalointi on myös pielessä ja jättää lähinnä karvaan jälkimaun. Kyllä tästä lämmittävää barley wineä löytyy, mutta kovin paljaaltaan ja alkoholin ehdoilla. Tämä olut on parhaimmillaan, jos haluaa kännätä, mutta näyttää muille, että minähän vain tätä olutta lipitän. Minä en toista osta.
Joulukalenterin 21. päivä: Old Greig
Suokaa anteeksi tietämättömyyteni: mikä on greig? Ensin luulin, että etiketissä on pystyyn nostettu kelkka, mutta sitten se hahmottui puolikkaaksi majakaksi kertomaan panimon kotiseudusta (Suomenlinnan Panimo). Liekö nimi joku tältä alueelta? Etiketti kyllä on vähän väritön ja ei-houkutteleva. …