Suokaa anteeksi tietämättömyyteni: mikä on greig? Ensin luulin, että etiketissä on pystyyn nostettu kelkka, mutta sitten se hahmottui puolikkaaksi majakaksi kertomaan panimon kotiseudusta (Suomenlinnan Panimo). Liekö nimi joku tältä alueelta? Etiketti kyllä on vähän väritön ja ei-houkutteleva. …
Arkistot: joulukuu 2015
Joulukalenterin 20. päivä: Zoller-Hof Donator
Zoller-Hofin perhepanimo löytyy Saksan Baden-Württenbergin osavaltiosta, pienestä Sigmaringen kaupungista. Siellä sama suku on pannut olutta vuodesta 1845 alkaen eli saksalaisittain katsottuna aika vähän aikaa vasta. Mikä lie ollut reitti, jota kautta Alkon kausivalikoimaan sieltä pullahti doppelbock, ilman mitään havaittavia jouluisia elementtejä. …
Joulukalenterin 19. päivä: Fuller's Old Winter Ale
Pyöritin näitä jouluolutteistinkejä Iltalehdessä pitkälti toistakymmentä vuotta ja tämä lontoolaispanimo Fullerin talviolut lienee ollut mukana alusta asti. Koskaan se ei kärkikahinoista pudonnut. Väri on kauniin kuparinen ja vaaleaa, kestävää vaahtoa on kylliksi. Tuoksu on tutun brittinen: toffeekarkkia, kuivattua hedelmää, hyviä brittihumaloita. Kulaus suuhun ei tuo yllätyksiä, tämä suunmukainen, pehmeä tuntuma on kyllä tuttu. Tyyli on vanhimpia tuttavuuksia olutharrastajille eikä siitä viitsi miinuspojoja alkaa etsiä. Totta vie, tässä alkaa olla jo nostalgian makeaa utua. Maukasta, maukasta, pähkinää, karkkia, siirappia, saaristolaisleipää, säädyllisesti humalointia. Voi tämän kinkkuun ja laatikoihinkin kytkeä, mutta hyvää tämä on ihan sellaisenaankin, rusina-pähkinäsekoitusta napsien ja joululauluja lauleskellen.
Joulukalenterin 18. päivä: Nøgne Ø Gud Jul
Etiketin mukaan prosentteja aika äijämäisesti, 8,5 % – niitä oluita siis, joita aikuinen mies 
juo sovinnolla pullollisen, mutta mieluusti jakaa sen kumppanin kanssa. Aikuinen nainen kahden kumppanin. Vaahto on runsas, lähes punertava ja kestää hyvin. Jättää raumalaisia miellyttävää pitsiä. Väri musta kuin yö ennen talvipäivän seisausta, mutta valoa vasten tihrustaen erottaa lohdullisesti aamuruskon punertavan aavistuksen. Ensi suullinen tuo heti mieleen Tuntemattoman alun. Paloaukealla ollaan, jokunen palamaton havu muistuttaa joulukuusesta. Kun maun kanssa alkaa askarrella, ensin yllättyy sen tasapainosta: näin tuhti tuote, eikä viina maistu yhtään. Norjassa on panimotaitoa: runkoa on muillekin jakaa, mutta se ei rakennu pelkille prosenteille. Tukevan humalan alta ponnistaa lakua, suklaata, piparin sävyjä, jotain makeaa, kuivaa hedelmää – ja sitä paloaukeaa. Täyttä tavaraa, mutta älä kuvittele joulupöytään. Etiketti neuvoo seuraksi pähkinää, rusinaa ja sen semmoista. Just. Tee niin ja hörpi pikku suullisin jouluillan myöhäisinä hetkinä hyvässä seurassa.
Joulukalenterin 17. päivä: Kringly Kris
Lasiin kaadetun oluen väri on miltei läpitunkemattoman musta, kuin espressoa. Vaalea vaahto on kuin O´Boy-mukissa ja laskee pian. Kun nenän työntää lasiin, vähäinenkin mielikuva oluesta kaikkoaa. Tulee hetkeksi olo kuin olisi hiihtoretken päätteeksi hiihtomajalla hörppäämässä kanelilla höystettyä vahvaa kaakaota. Nuha ei haittaa, tämä tuoksu tunuu räkänokassakin. Kulaus suussa jatkaa samaa rataa: suklaata, kanelia, lempeä katkero, jotain etäistä kuivattua hedelmää. Pientä kuivankatkeraa jälkimakua, jota sitäkin lieventää makea suklaisuus. Hmm. Mitä tästä nyt sanoisi? Olutmittarilla ei pojoja paljon tipu, mutta muuten yllättävän suunmukainen ja täyteläinenkin. Esimerkki siitä, että ei matala alkoholi (4,7 %) estä mestaria laittamasta pulloon muutakin kuin maltaitten huuhdevettä.
Jääkellarilohta joulupöytään
Jääkellarinlohi valmiina. Suolaa se nahkapuoli ylöspäin. Kuva: Roni Lehti
Aikoinaan maan johtavana kulinaristina tunnetun konsuli Heikki Tavelan rapujen keitto-ohje on saanut Suomessa liki perustuslain aseman, mutta miltei yhtä tiukkaa jumalansanaa on Tavelan oppi jääkellarilohesta, joka lienee maailmankaikkeuden paras tapa laittaa joulupöydän suolainen lohiherkku.
Valitse raaka-aineeksi laadukasta, tuoretta lohta. Tavela vannoo aidon lohen nimeen ja haukkuu kirjolohta broileriksi. Tässä kohtaa voi jumalansanasta tinkiä, sillä oikeaa lohta on lähes mahdoton saada ja toisaalta kirjolohen laatu on nykyisin niin hyvä, että ainakin minulle se käy. Se on myös kotimaista ja sillä on WWF:ltä paremmat suositukset kuin Norjan rehulohella, jonka syömistä voi pitää lähinnä ympäristörikoksena. …