Turun Oluen-Ystäväin Seura on teettänyt jo neljännen kerran oman jouluoluen jäsenistönsä, ja parina kertana myös kerkiäväisempien muitten oluen ystävien iloksi. Täksi jouluksi oluen pani kaarinalainen Radbrew, jolta seura tilasi maltaisen makean, tumman ja maltillisesti humaloidun joulupöydän palanpainikkeen. Siis koko lailla toisenlaisen juoman kuin Radbrewillä yleensä; sehän tunnetaan ennen muuta roiman katkerista IPA-virityksistä ja vastaavista. TOYS tilasi olutta 600 pulloa (0,33 l) eli 200 litraa. Kun panimon minimikeitto on 800 litraa, muualle myytävääkin erästä panimolle riitti.
Heti lasiin kaadettuna olut näyttää parhaat puolet. Väri on kauniin punaruskea ja kuullottaa valoa hienosti lävitseen. Vaahto on sopivan nättiä ja pysyy hyvän tovin suojellen karkaamaan pyrkiviä aromeja. Tuoksu on maltainen ja hiilidioksidi kutittelee mukavasti nenän limakalvoja. Jokin aistimus vie lapsuuteen ja viiden litran pulloista annosteltuun vaarinkaljaan, josta pitkä japolveileva olutpolkuni joskus 50-luvulla alkunsa sai.
Ensi kulaus nostaa kielelle maltaan makukrjon, mutta yllättäen siinä ei ole mukana juurikaan siirappiin vivahtavaa makeutta, joka usein dominoi maltaisia makuja. Maku on jälkimakua myöten melko kuiva. Ensi vaikutelma on olevinaan jopa pettymys, mutta vain koska kieli odotti makeutta. Kun kuivuuden kanssa tulee sinuiksi, pettymys haihtuu: tämäpä aivan täsmällisesti myötäilee ja täydentää makeitten ja imelien laatikoitten ja sinappihuntuisen kinkun makupalettia.
Kun joulupöytään nosti alkupään kalojen suolaisia ja etikkaisia kaloja huuhtomaan Beer Hunterin säveltämää Markku-liiton Söör-pilsiä ja pöydän muille antimille kumppaniksi tämöän TOYS-oluen, ei parempaa enää osaa pyytää. Täydellinen makusinfonia pöydässä!
Pahoittelut siitä, että tämä arvio, samoin kuin pari eiempaa, ilmestyivät vasta joulun jälkeen. Syynä oli jouluviikoksi iskenyt raju flunssa, jolta ei jaksanut laittaa sisään edes paria valmiiksi kirjotettua arviota, saati tehdä kokonaan uusia. Ensi vuonna parempi kalenterionni!
Vastaa