Malmgårdilla on varsinaisen Jouluoluen (ks. aiempaa joulukalenterin luukkua) lisäksi pitemmän sesongin talveen liittyvä olut, joka hypettää Napapiirin eksotiikalla. Ja lisäeksotiikkaa tuo katajalla maustaminen. Ideahan on sahdin maailmasta, missä vierteen suodatus tapahtuu katajahavujen läpi. Mutta siinä, missä sahtivierre vain pikaisesti hulahtaa havujen läpi, tässä katajaa (kait neulasia tai havua) on ympätty pysyvästi mukaan oluen makurunkoon. Mihin olennaisesti liittyy myös tanakka katkero (EBU 60) ja yhtä topakka prosentti (7,3).
Lasiin kaato paljastaa tummanpunervan, kirkkaan värin ja tumman, paksun vaahdon. Ja samassa tuntuu nenään jo kaukaa katajanhavun väkevä lemahdus. Se hallitsee koko tuoksua, mikään muu maun hiven ei sen läpi kammertaudu.
Maku säestää reimasti tuoksua. Kataja tunkee itsensä kiistattomaksi kunkuksi ja sen tuoma kitkerä jälkimaku kimoilee pitkään suussa. Maistelija kummastelee: onkohan mennyt tällä kertaa liikaa havua mukaan, kun koko olut on kuin havujen liotusvettä. Oikein makustellen alta pinnistää hiukan savua, mutta numeroissa tuima katkero ei itseään estradille saa.
Tämmöistä katajamehua ei voi suositella millekään ruoalle ja kyllä se ihan juotunakin on makumieltymyksistä aika kaukana. Täytyy ihan ostaa uusi pullo ja tutkia onko katajaa kaikissa yhtä paljon. Kummissaan olen siksikin, että olen tätä Napapiiriä joskus ennenkin maistanut, mutta ei tämmöinen maku muistu mieleen.
Pisteet 5/10
Vastaa