Väri on hieman sameahkon mahonkinen, ei kovin houkuttava. Tuoksussa tupsahtelee nenään joulumausteita: inkivääriä, kanelia, neilikkaa, muskottia, ehkä anistakin. Maku on samaa lajia, joulupiparinen ja mausteinen, kevyesti maltainen. Katkerot ovat aika alhaalla ja muutenkin maun yleisilme on aika köykäinen. Bodi on joutunut vähän dieetille.
Tätä on aika työläs sijoittaa mihinkään käyttökategoriaan. Semmoisenaan lipiteltynä se on mitäänsanomaton eikä ruokakaveriakaan helposti ilmoittaudu. Jos kuvitellaan vegaani istumassa lihansyöjän joulupöydässä ja lappamassa lautaselleen pelkkiä laatikoita, hänen juomakseen tämä Teerenpelin floppi ehkä käy. Tästä varmaan käy ilmi, että en laisinkaan ymmärrä tämän oluen funktiota. Tällainen mausteisuus pukisi runsasrunkoista 8-10-prosenttista lämpöjuomaa, mutta keppanassa vaiva menee hukkaan, kun runkoonkaan ei ole viitsitty panostaa.
jouluolut
Joulukalenteri 3: Joukinkkuportteri
Mainioita oluita jatkuvasti pukkaava Stadin Panimo laittoi joulumyyntiin portterin, jonka etiketti lienee markkinoitten hauskin ja houkuttelevin – ainakin sikafanin silmissä. Etikettiin kun on präntätty varsin maukkaan näköinen possu. Siihen kyllä nokkeluus loppuukin. Jonkinmoisen olutkokemuksen vuosikymmenien mittaan hankkineen korvissa alkavat varoituskellot kilistä, kun sovittelee samaan palapeliin sanoja portteri ja joulukinkku.
Olut on väriltään samean harmaa ja muistuttaa pikkupoikien kumisaappaillaan porskuttelemaa mutavelliä. Luultavasti tämä portteri on visuaalisesti ruminta ikinä. Tuoksussa on tyypillisiä portterin makukomponentteja: nokea, palaneisuutta, vähän salmiakkia, aavisteleva tuulahdus tummaa suklaata. Maku seurailee samoja latuja, paitsi että suuta kuivaamaan nousee vielä aika tuhti katkeruus.
Olut on ihan kelvollinen juotava, jos näistä mustista karstapommeista tykkää, ja vaikka se on portteriksi ehkä hieman ohut, on se 4,5-prosenttiseksi ihan kelpo suoritus panijaltaan. Tällaisena se voisi sokkotestissä hyvinkin mennä vaikka tummana IPA:na.
Kulinaarisesti olut on hiukan problemaattinen, mutta käy se ehkä jonkun ruoankin kanssa. Ehkä klassisesti ostereille ja varmasti tummalle suklaalle, mutta joulukinkulle? Ei ikinä. Ei ainakaan perinteiselle suomalaiselle kinkulle, joka on kypsennetty uunissa hitaalla lämmöllä. Sakeasti savustetulle? Saattaa sujua.
Joulukalenteri 2: Pyynikin käsityöläispanimo Jouluolut
Pyynikin omintakeiset oluenpanijat tekevät särmikkäitä oluita ja piirustavat jonkun mielestä ilmeisesti hassunhauskoja etikettejä. Noo, mahtuuhan maailmaan näitä. Jouluoluen etiketissä partamies (pukki?) peittelee vihdalla häpyään ja vieressä karvainen menninkäinen pitelee kiulua niin omistajan elkein, että kaverin silmissä paistaa epätoivo ja alkava kiukku, ehkä. Toivottavasti sopu löytyy, sillä olut on ihan juotavaa.
Lasiin kaadettuna olut on läpitunkemattoman pimeä, lähes musta. Tuoksu on nokinen, kuin äsken sammuneella nuotiolla. Hieman sitä ehkä sävyttää hento piparinen mausteisuus. Palaneisuus toistuu maussa, mutta jouluiset makukomponentit lieventävät nokista karheutta. Etiketti ilmoittaa, että katkeruutta on roimat 50 EBU:a, mutta hyvin se peittyy makukirjon alle. Millään muotoa katkero ei ole hyökkäävää. Ylimalkaan maku on aika täyteläinen, mutta jättää aivan kuivan tuntuman suuhun. Myös katkero nousee hieman esiin jälkimaussa.
Olut käy kyllä ruokapöytään, mutta vaatii kumppaneilta yhteistyötä. Joulupöydästä ei sille sijaa löydy, mutta ehkä oikea osoite olisi joku riistapata ja sen kanssa syötävä puolukkahillo tasaamassa oluen rutikuivuutta. Saattaisi kätellä osteriakin.
Joulukalenterin 24. päivä: TOYS Jouluolut 2015
Joulu tuli monine toimineen vähän yllättäen, kuten aina, ja aattoluukun anti jäi kommentoimatta pyhien aikana. Eipä sillä väliä, koska tämä TOYS-olut on heikosti saatavilla. Jakelu meni jäsenille ja muutama kegi Cosmic Comics Cafeehen Turussa (voit löytää sieltä vielä). Turun Oluen-Ystäväin Seura (perustettu 1991) on teettänyt oman jouluoluen nyt kolme kertaa. Ensimmäinen oli aika ihmeellinen keitos – joka kyllä muutti ilmettä vuoden varastoinnissa – Sauvon Panimotuvasta. toinen tuli Mika Tuhkasen Beer Huntersista Porista ja tämä uusin Akaan Hopping Brewsters Beer Company´lta….
Joulukalenterin 23. päivä: Bad Elf
Siinä missä isoveli Insanely Bad Elf on makean maltainen alkoholipommi, ruokakaupan pikkuveli (tosin isommassa pullossa) on kevyen sarjan brittiale. Ensivaikutelma tulee liian kylmästä pullosta, jolloin sekä maku että tuoksu ovat häpeillen piilossa. Oikein lämmittyään olut irroittelee hiukan rohkeammin Alku-karkin oloisia, pähkinäisiä ja maltaisia tuoksuja ja antaa maussakin suulle hiukan enemmän vastusta. Siitä ei kuitenkaan pääse mihinkään, että kevyen sarjan ale tässä on kehissä. Sen kulauttelee kurkkuunsa ilman erityisiä ahaa-elämyksiä, ei tosin pahaa-elämyksiäkään tarjoten. Helppo olut, jopa helppoudessaan mitäänsanomaton, ikään kuin puolitoiehen jääden. Humalan katkeruutta on, ja se jää jälkimakuun lievänä karvautena. Britanniassa olisi varmaan satoja perusbittereitä, jotka paremmin ansaitsisivat entréen suomalaiskauppojen hyllyille. Sisäänostajan ei kannattaisi tuijottaa liikaa etikettitaiteeseen.
Joulukalenterin 22. päivä: Insanely Bad Elf
Kuva: Alko
Tätä Ridgewayn panimon tonttuolutta on valmistettu vuodesta 2003 ja ainakin melkein yhtä kauan ovat Alkon sisäänostajat luulleet, että brittiläisen taruston tonttu tahi haltija on sama kuin Suomen joulutonttu, ja siksi me saamme tämän jouluoluitten joukossa. No, 11,2 % on oluen vahvuudeksi aika reipas ja asettaa kovat vaatimukset rungon muovaajalle. Ikävä sanoa, mutta nyt eivät rahkeet ole riittäneet. Alkoholi maistuu tympäisevänä kaikissa maistelun vaihteissa. Yleismaku on makean sokerinen ja maltainen, kuivahedelmää ja karamellia löytyy, mutta alkoholin alistamina. Humalointi on myös pielessä ja jättää lähinnä karvaan jälkimaun. Kyllä tästä lämmittävää barley wineä löytyy, mutta kovin paljaaltaan ja alkoholin ehdoilla. Tämä olut on parhaimmillaan, jos haluaa kännätä, mutta näyttää muille, että minähän vain tätä olutta lipitän. Minä en toista osta.