• Hyppää pääsisältöön
  • Hyppää ensisijaiseen sivupalkkiin
  • Hyppää alatunnisteeseen

Nakit ja Muusa

  • Reseptit
  • Ruokapuhetta
  • Arvostelut

Olipa kerran – hernekeitto

15.9.2016 Kirjoittanut markku Kommentoi

Pian ilmestyy turkulaisen ruokatehdas Jalostajan 80-vuotisjuhlakirja. Sitä olin ahkeroimassa kokoon minäkin – olenhan asiaan vihkiytynyt 10 vuoden takaisen Purkkiruokaa-kirjani myötä. Jatkossa kirjasta lisää, mutta näin esimauksi kirjan alkuluku. Se käsittelee, mitäpä muuta, kun Jalostaja on kyseessä, kuin hernekeiton merkitystä maailmanhistoriassa. Tätä palstaa varten juttua vähän muokkailin ja liitin loppuun asiaan liittyviä reseptejä. Vanhimmat varmat todisteet herneen viljelystä ovat Lähi-idästä ajalta 6500 e.a.a. Siitä kului noin 5000 vuotta siihen, kun noilla samoilla seuduilla tehtiin herneillä, hernekeitolla, raamatunhistoriaa. Tarina kertoo miten Isakin vanhempi poika Esau aneli nälissään pikkuveljeltään Jaakobilta tämän valmistamaa hernekeittoa. Jaakob kuitenkin ehdotti kauppaa: Esau saa soppaa, jos myy Jaakobille esikoisoikeutensa. Niin Esau tuota herkullista hernesoppaa himoitsi, että suostui kauppaan. Tapana on ollut moittia esauta, joka näin halpana piti esikoisoikeuttaan, mutta toisaalta: mikäpä voittaa kunnon hernesopan?
Vuosisadat kuitenkin vierivät ja herne matkasi yhä kauemmas länteen. Ateenan kaduilla soppatykeistä sai nälkäänsä höyryävää rokkaa. Tuhdilla hernekeitolla vahvistivat itseään Colosseumin gladiaattorit ennen areenalle astum7103-herneistaan ja kevyesti kulkevina herneet matkasivat Rooman legioonien perusravintona kautta läntisen Euroopan. Rokkareseptejä kirjasi roomalaiskokki Apicius kuuluisaan De re Coquinaria -keittokirjaansa 100-luvulla j.a.a.
Muinaiset skandinaavit uskoivat herneitten olevan ukkosenjumala Torin herkkua – ja ukkosen syntyvän rokan syönnin jälkivaikutuksena. Torin kunniaksi hernesopalle pyhitettiin Torin päivä, torsdag. Näin kerrotaan, mutta kerrotaan myös Kustaa Vaasan määränneen väen syömään rokkaa ainakin kerran viikossa, tietenkin torstaina, jotta veroherneistä täyttyneet laarit saataisiin tyhjiksi seuraavaa satoa varten. Se tiedetään, että katolisena aikana perjantai oli paastopäivä, ja siksi torstaina piti ahmia tuhtia ruokaa, hernekeittoa, ja vieläpä läskillä höystettynä. Tapa tuli hyväksi havaituksi: katolinen usko paastoineen hylättiin näillä tanhuvilla 600 vuotta sitten, mutta yhä hernekeittopäivä on torstai.
Karjalassa hernerokka oli juhlavaa ruokaa häissä ja hautajaisissa. Muualla Suomessa hernekeitto iskostui jo varhain Ruotsin vallan aikaansotaväen perusruoaksi, tietysti torstaisin. Sopan merkitystä korosti Väinö Linnakin, joka antoi Tuntemattoman sotilaan päähenkilölle nimeksi Rokka. Unohtumaton on Rahikaisen kommentti kenttäkeittiön hernekeitosta: ”Siellähän herne toverii ehtii, mutta turha on työsä”.
Tuima vai tuima, ei o selvää tullu.
Ehtiväinen herne selvitti 1860-luvulla apotti Gregor Mendelin avulla perinnöllisyyden salaisuudet. Vain vähän myöhemmin valtameren toisella puolella Campbellin kuuluisa säilyketehdas pani purkkiin ensimmäiset vihanneksensa, tietenkin herneet. Vuonna 1952 Turun Pansiossa tehtaan tuotantolinjalta tupsahti ensimmäinen purkki Jalostajan hernekeittoa. Jalostajan kulta-ajan alussa vuonna 1952 lanseerattu hernekeitto oli (ja on) yhtiön aarre, josta pidettiin kynsin hampain kiinni kaikissa sulauttamisten ja fuusioitten käänteissä. Eikä ihme, sillä säilykeruokana hernekeitossa on kaikki hyvät puolet eikä yhtään huonoa.
jalosHernekeitto on teollisena ruokatuotteena täydellinen. Hernekeitossa ei ole häivääkään steriloinnin moniin muihin säilykkeisiin tuomasta makumuutoksesta. Vastaavasti alusta alkaen kotona tehty rokka on työläs ja poikkeuksellisen aikaa vievä. Purkkihernekeitto taas on täydellisen helppo ja nopea laittaa valmiiksi ruoaksi – tarvitaan vain hieman kiehuvaa vettä. Ja kuitenkin purkkihernekeittoa voi halutessaan maustaa ja varioida lähes rajattomasti. Valinnanvaraakin löytyy: on luomua, on lihatonta kasvisrokkaa ja on palviliharokkaa. Ja tietenkin sitä perinteistä. Ja purkkirokka on kaiken päälle halpaa, tarjouksissa alle euron purkki.
Torstain hernekeitto
2 prk Jalostajan hernekeittoa
vettä, sopivasti (n. 1 purkillinen)
1/2 savupotkaa tai 400 g savukylkeä
2-3 sipulia, pilkottuna
2-3 valkosipulin kynttä, ei pakollinen
Auran sinappia, laji maun mukaan
1/2 nyyttiä DeliVerden meiramia hakattuna
pari oksaa DeliVernen rosmariinia hakattuna
1. Jos käytät savupotkaa, pyydä kauppiasta sahailemaan sitä vähän pienemmäksi.
2. Kuumenna kattilassa puoli litraa vettä ja laita potkanpalat siihen kiehumaan noin tunniksi. Nosta potka pois, anna vähän jäähtyä ja irroittele siitä syötävät liha ja pilko ne. Helpommalla pääset, mutta soppamaussa häviät käyttämällä palvikylkeä. Kuutioi sekin.
3. Aloita keiton teko sekoittamalla hernekeittopurkkien sisältö potkan keitinveteen, tai jos käytät kylkeä, vain 1/2 litraan kuumaa vettä tai lihalientä. Lisää vettä sen mukaan, kuinka paksuksi keiton haluat – älä kuitenkaan pelkkää lientä tee, rokan pitää olla tukevaa ruokaa.
4. Lisää myös yrtit sekä pari lusikallista sinappia. Makeampi versio on tässä hyvä, mutta muukin käy. Anna pulpahdella muutaman kerran – keittäähän ei enää tarvitse, kypsää ruokaa. Tuoretta meiramisilppua voit ripotella vielä keiton päälle tarjolle vietäessä.
5. Hienonna sipulit ja sekoita yhteen. Kata pöytään sipulihake ja sinappi, joilla kukin maustaa soppansa makunsa mukaan.
6. Jos joukossa on kasvissyöjiä, tee keitto kasvisliemeen ja käytä Jalostajan kasvishernekeittoa. Kata kuutioidut lihat eri kulhossa pöytään. Lihansyöjät tässä hieman kärsivät, mutta antavat sovun nimissä anteeksi.
Vinkki: Ruotsalaiset tökkivät kuoritun sipulin pintaan kourallisen mausteneilikoita ja keittävät tätä makupalloa keiton teon alusta alkaen mukana.
Ruotsalaiset myös hörppivät punssia hernekeittonsa kera. laittavatpa jotkut sitä ”silmäksi” sopan keskelle. Kylmänä talvipäivänä punssi vielä lämmitetään.
Amerikan hernekeitto
2 prk Jalostajan hernekeittoa
vettä, sopivasti (noin 1 purkillinen)
300 g savukylkeä
pieni chilipalko (haluttaessa)
2 rkl angostura bitteriä
nokare voita
1/2 nyyttiä DeliVerden korianteria hakattuna
1. Kuumenna kattilassa purkillinen vettä ja sekoita keittopurkkien sisältö siihen. Lisää vettä tarpeen mukaan.
2. Lisää saman tien pieneksi kuutioitu savukylki ja hienoksi hakattu chili. Suolaa ei tarvita, sitä on jo sopassa ja tulee lihasta lisää.
3. Mausta angosturalla (kokeile ensin yhdellä lusikallisella ja lisää toinen, jos suusi antaa luvan).
4. Mehevöitä soppa lopuksi voilla ja koristele se tarjolle laitettaessa korianterisilpulla.
Tämän tyyppinen ohje kulkee jenkkien keittokirjoissa nimellä Swedish Pea Soup ja siinä käytetään ruotsalaiseen tapaan keltaisia herneitä.
Vegeschnitzel
snitsel-11 purkki Jalostajan kasvishernekeittoa
2 rkl Auran sinappia
3-4 hapankorppua
tuoretta DeliVerden meiramisilppua
2-3 rkl voita
1. Jähmetä soppapurkkia tunnin verran pakastimessa.
2. Avaa purkki molemmista päistä ja työnnä sisältö pötkönä työpöydälle. Viipaloi neljäksi siivuksi.
3. Rouhi hapankorput tehosekoittimessa jauhelmaksi ja levitä lautaselle.
4. Voitele hernekeittoviipaleitten toiset päät sinapilla ja kasta korppurouheeseen. Käännä ja leivitä samalla tavoin toisetkin päät.
5. Paista pihvit varovasti molemmin puolin voissa.
6. Tarjoile riisin tai perunamuusin kera.

Edellinen artikkeli: « Källarvinden, Kasnäs
Seuraava artikkeli: Eräs syksyinen ateria »

Lukijan vuorovaikutus

Vastaa Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ensisijainen sivupalkki

Viimeisimmät artikkelit

  • Muokataan historiaa: Mitä sanoi Kivi neitsytperunasta?
  • Cataplanan jäljillä Algarvessa
  • Nestemäinen salaatti
  • ”Siinä on ajuruohoa mausteena”
  • Kotkan posso ei ole possu

Avainsanat

Alsace anis Ateneum Beer Hunter bock flammekueche Georgia helles Hyvä Tuomas IPA jouluolut julbock juusto kaali kaalikääryle kala karitsanmaksa khinkali kinkku Laitilan Wirvoitusjuomatehdas lammas Lapin Kulta Lervig Lidl Liedon lihakauppa lipeäkala livekala maito makkara maksa Malmgård Mami olut Olutpaja Olvi pale ale peruna Rekolan Panimo siika sika silakka Sinebrychoff Stadin Panimo talviolut Vakka-Suomen Panimo

Viimeisimmät kommentit

  • Amy: Porkkana on kelpo porkkana
  • Markus Loisa: Haggis, tuo skottien lahja outoja ruokia pelkäävälle
  • markku: Kansallinen silakkalaatikko
  • Raimo Handolin: Kansallinen silakkalaatikko
  • MAKKARA – TUO MUOTTIIN TEHTY ELINTARVIKE – Molekyyligastronomia: Makkarassa on kaksi päätä

Arkistot

  • kesäkuu 2025
  • tammikuu 2025
  • elokuu 2024
  • heinäkuu 2024
  • helmikuu 2024
  • tammikuu 2024
  • joulukuu 2023
  • marraskuu 2023
  • elokuu 2023
  • toukokuu 2023
  • heinäkuu 2022
  • huhtikuu 2022
  • heinäkuu 2021
  • kesäkuu 2021
  • toukokuu 2021
  • huhtikuu 2021
  • maaliskuu 2021
  • helmikuu 2021
  • marraskuu 2020
  • lokakuu 2020
  • syyskuu 2020
  • elokuu 2020
  • kesäkuu 2020
  • toukokuu 2020
  • huhtikuu 2020
  • maaliskuu 2020
  • helmikuu 2020
  • tammikuu 2020
  • joulukuu 2019
  • marraskuu 2019
  • lokakuu 2019
  • elokuu 2019
  • heinäkuu 2019
  • kesäkuu 2019
  • toukokuu 2019
  • huhtikuu 2019
  • maaliskuu 2019
  • helmikuu 2019
  • lokakuu 2018
  • elokuu 2018
  • huhtikuu 2018
  • maaliskuu 2018
  • tammikuu 2018
  • joulukuu 2017
  • marraskuu 2017
  • lokakuu 2017
  • syyskuu 2017
  • toukokuu 2017
  • maaliskuu 2017
  • joulukuu 2016
  • marraskuu 2016
  • lokakuu 2016
  • syyskuu 2016
  • heinäkuu 2016
  • kesäkuu 2016
  • toukokuu 2016
  • huhtikuu 2016
  • maaliskuu 2016
  • helmikuu 2016
  • tammikuu 2016
  • joulukuu 2015
  • marraskuu 2015

Kategoriat

  • Alkuruoka
  • Arvostelut
  • Juomat
  • Juomat A-Ö
  • Kala
  • Kasvista
  • Kirjat
  • Leikelautanen
  • Liha
  • Makiat
  • Makkara
  • Makkara
  • Markku
  • Matkalla
  • Olut
  • Peruna
  • Reseptit
  • Ruokakaupat
  • Ruokapuhetta
  • Ruokasanakirja
  • Sika
  • Sillisalaatti
  • Syötävä taide
  • Syöttölät
  • Väkevät
  • Viinit
  • Ykköset
  • Yleinen
  • Yleiset

Footer

Instagram

Instagram has returned invalid data.

Copyright © 2025 · Nakit ja Muusa