Vaahtoa syntyy kaadettaessa, mutta se käy melko joutuisasti matalaksi. Väri on kirkas kuparinpuna, oikein kaunis, mutta ei ihan vastaa mainintaa ”tumma”. Tuoksu on makean maltainen, siirappinen ja vähän karamellinen, mutta ei äitelä. Puhdas. Maku on, kuten usein näissä suurpanimo ja -talousoluissa, melko miellyttävä ja tasapainoinen, osaavien panimomestareitten taidolla ja huipputekniikalla tekemä, mutta samalla hieman ohut, vetinen ja lyhyt.
Periatteessa kaikki on kunnossa, mutta kikyn hengessä Iisalmessa on vähän suoritettu leikkauksia raaka-aineen käytössä. Me kaikki tiedämme nykyisin, ettei syy näitten massaoluitten ohuihin makuihin ole keppanan niukka alkoholi, kuten aiemmin herkeästi uskoteltiin. Tekijämiehet (ja Iisalmen kyseessä ollen myös -naiset) laittavat huiman hyvää olutta Ruotsin folköl-vahvuuksillakin. Mutta maltaitten säästelijä ei siinä onnistu.
Tämä Olvin Jouluolut on itse asiassa hyvin juotavaa. Ei sellaista, jota huomenna muistelisi, mutta sitä on helppo juoda, se sammuttaa janon ja – kun on makukirjoltaan kevyt – toimii hyvin useiden ruokien kanssa. Ei se isoa liittoa tee minkään kanssa, mutta ei helposti riitelekään minkään kanssa. Tämä kelpaa varmasti oikein hyvin kinkku-laatikko-osastolle, paisteille, padoille ja makkaralle. Saa sitä kokeilla kalankin kanssa. Voi pelata, kun on niin kesy.
Pisteet 7/10
Vastaa