Porilaisen tarina

Helmikuun alussa 2024 Lidl kauppasi erikoistarjouksena kilon pötköä HK:n Jahtimakkaraa kympillä. Syntyperäisenä satakuntalaisena ja toisaalta makkarasta paljon puhuneena (ja sitä paljon syöneenä) nousi silmien eteen haavekuva  oivallisesta –  ellei oivallisimmasta – kioskiruoasta, porilaisesta. Asiallisten kimallusten koristamana tietenkin, melkein kuin Helinä-keiju leipäviipaleitten välissä. Tuli ajankohtaiseksi kerrata, mitä itse ja muut ovat porilaisesta ja sen kulttuurihistoriasta kirjoittaneet.

 

Lidl-tarjous: 1 kg Jahtia 10 e.

Se kävi yksimielisesti ilmi, että porilainen tuli myyntiin syksyllä 1958, aluksi yksinoikeudella Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kioskilla Vanhan ylioppilastalon kupeella. Mutta miten siihen tultiin, on pikkuisen toisistaan poikkeavien muistelmien värittämää. Tarkemmin ottaen: ihan selvää ei ole siitä, kuka idean ihan ensimmäisenä keksi, ylioppilaskunta vai Satakunnan Osuusteurastamo.

Kun tein kirjaa Suomalaisen makkarakirja (Otava 2002), tiimissä ollut nyt jo edesmennyt porilaislähtöinen mainosmies Visa Nurmi kiikutti HY:n Satakuntalaisen osakunnan veteraaneilta saamansa tarinan porilaisen synnystä. Tämän kertomuksen perusteella kerroin kirjassa, miten sotien jälkeen HYY rahoitti ylioppilasasuntojen rakentamista mm. nakkikioskilla Vanhan ylioppilastalon edustalla.

 

Jotkut hankkeessa mukana olleet olivat ulkomailla törmänneet hampurilaisiin ja miettivät sellaisen liittämistä kioskin makkara-nakkivoittoiseen sortimentiin. Ilmeisesti joillakin oli yhteyksiä Satakunnan Osuuteurastamoon ja sen kanssa alettiin asiaa selvitellä. Pian ilmeni, ettei sen ajan teknologialla saada aikaiseksi jauhelihapihvejä riittävällä volyymilla. Briossisämpylätkin taisivat olla haave vain. Tällöin SOT:n Jussi Kairismaa keksi korvata pihvin makkarasiivulla ja sämpylän paahtoleivällä. Tämä on yksi tarina.

 

Toinen tarina

Porilaisen syntyvaiheista on antanut hieman poikkeavan kuvan silloinen SOT:n konttoripäällikkö Yrjö Kokko vuonna 2008 julkaisemassaan muistelmakirjassa. Yrjö Kokon poika Karri Kokko kertoi 2020 Viisi Tähteä -verkkojulkaisussa, miten hänen isänsä ja SOT:n silloinen myyntipäällikkö Jukka Salminen olivat käyneet Helsingissä myyntimatkalla, jonka seurauksena he kutsuivat vierailulle Porin tehtaalle HYY:n puuhamiehet Petrus Koistisen ja Harald Sundbergin. Porissa pidettiin ideariihi, johon viidentenä osallistui makkaratehtaan johtaja Jussi Kairismaa.

Kokon muistelmien mukaan lienee Petrus Koistinen se, joka jossain vaiheessa pohti: ”jos kerran amerikkalaisilla on hamburgilainen, eikö meillä voisi olla jotain omaa ja nimenomaan suomalaista?” Ja tähän Kokko muistaa jatkaneensa: ”Niin, jos on kerran burilainen, eikö voisi olla myös PORILAINEN?” Näin tuli tuotteelle nimi, mutta vasta nimi. Vielä siinä vaiheessa ei kellään ollut tietoa, mitä tämä porilainen oikein voisi olla. Vasta myöhemmin Jussi Kairismaan johtamalla tehtaalla SOT:n lihamestari Joel Väärti kehitti uuden jahtimakkaran ja syntyi tuote, jota sitten hyvällä menestyksellä alettiin kaupata HYY:n kioskilla Helsingissä.

 

Näiden tarinoitten perusteella voinee sanoa, että sekä HYY:ssä että SOT:ssä oltiin tuolloin etsimässä uutta tuotetta. Nimi sille syntyi tuossa yhteispalaverissa ja itse porilainen sitten makkaratehtaalla. Kuka voidaan nimetä keksijäksi? Kokon muistelmien mukaan hän keksi nimen, Joel Väärti loi makkaran, mutta kuka laittoi ensinnä makkarasiivun kahden leipäviipaleen väliin? Jääneekö 50-luvun usvaiseen historiaan?

Mikä on oikea porilainen?

Aivan yksityiskohtaista tietoa ei ole siitä, mikä mahtoi olla syksyllä 1958 ensimmäisten porilaisten koostumus? Tietenkin parilalla käristetty siivu tuota SOT:n sipulimakkaraa, mutta se leipä? Muisteloissa puhutaan paahtoleivästä, mutta se ei liene mahdollista. Paahtoleipä on nimenomaan paahdettavaksi tarkoitettua leipää ja sitä varten valmiiksi viipaloitua. Tässä muodossa ja paahtoleivän nimellä tuota vehnäleipää alkoi myydä Fazer vasta vuonna 1966. Näin ollen on syytä olettaa, että alkuaikoina porilaiseen käytettiin jotain muuta vaalea leipää, ranskanleipää tai vuokaleipää, joka itse siivutettiin. Tätä tukee perusporilaisen, jazz-Jyrki Kankaan lesken Paulan muistelo.

– Ranskanleipää se taisi silloin alkuaikoina olla, arvelee Paula Kangas.

Siis makkarasiivu ja leipäviipaleet. Entä muuta? Nykyinen ”oikeaoppinen” porilainen sisältää myös raakaa sipulihaketta ja sinappia, joskus myös kurkkusalaattia. Joissain ohjeissa lisätään myös ketsuppia, jonka alkuperäisyyttä sopii epäillä. Ketsuppi kun alkoi olla meillä yleismauste vasta 50- ja 60-lukujen vaihteessa. Myös kurkkusalaatti lienee myöhempien aikojen lisukkeita.

Paula Kangas muistelee, että porilaista sai syödäkseen usein iltaruoaksi, kun mies poikkesi soittokeikoilta palatessaan torikioskille.

– Ei niissä silloin 50-60-lukujen vaihteessa tainnut olla leivän ja makkaran lisäksi kuin sinappia. Kurkkusalaatit, sipulit ja muut tulivat sitten myöhemmin”, Paula muistelee.

Kaiken alkuperäisyydestä syntyi 2024 tammikuun alussa pienoinen rähäkkä, kun Pori-seura lähetti laajaan mediajakeluun tiedotteen, jossa ankarin sanoin moitittiin Atriaa ja Fazerin Oululaista, jotka markkinoivat eineksenä ”valeporilaisia”. Atria tunkee tavallisen sämpylän väliin Wilhelm-makkaransiivun ja jopa sulatejuustoa. Oululainen kauppaa Reissumies-porilaista, jossa makkaransiivu on laitettu kauraleipäsämpylän väliin. Seuran mielestä porilainen on kansallinen katuruokatuote, jonka tekemisessä pitäisi kunnioittaa alkuperäistä ohjetta.

 

– Eihän Tampereellakaan myydä olmin näköisiä bratwursteja mustana­makkarana”, sanoi seuran puheenjohtaja Ville Hammarberg Helsingin Sanomissa.

HS:n haastattelemat Atrian ja Oululaisen edustajat eivät luvanneet tuotteitaan kritiikistä huolimatta korjailla. Yhtiöt kertoivat haluavansa antaa kuluttajille helpon tavan syödä porilaista. Vastineissa annettiin ymmärtää, että ”porilaisella” tarkoitetaan yleisterminä tuotetta, jossa on laitettu makkaransiivu leivän väliin. Hammarberg uhkailee laittaa Poriin uskaltautuvat Atrian ja Oululaisen edustajat porilaiseen tapaan ”pärekorrii ja vetää niitä pitki Pori torrii”.

Se lieneekin ainoa tapa protestoida ruokafirmojen harrastamaa kulttuurista omimista vastaan, sillä porilaisella ei ole lain varjelemaa nimisuojaa, joka määrittelisi oikeat raaka-aineet ja valmistustavat.

Porilainen neljälle

4 siivua jahtimakkaraa (1,5 cm paksuja, halkaisija 80 mm)

8 siivua vehnäpaahtoleipää

Auran sinappia

hienoksi hakattua sipulia

1. Ruskista makkaransiivut pannulla tai parilalla. Paahda leivät.
2. Voitele leiville sinappia. Nostele neljälle leivälle makkarat ja ripota päälle sipulihaketta.
3. Nosta toiset leivät makkaroitten päälle kanneksi.
4. Halutessasi voit varioida omaa porilaistasi esimerkiksi kurkkusalaatilla, aiolilla tai jopa paistetulla munalla, mutta silloin poikkeat pois perinteen polulta. Hyvää porilainen voi silloinkin olla.