Zoller-Hofin perhepanimo löytyy Saksan Baden-Württenbergin osavaltiosta, pienestä Sigmaringen kaupungista. Siellä sama suku on pannut olutta vuodesta 1845 alkaen eli saksalaisittain katsottuna aika vähän aikaa vasta. Mikä lie ollut reitti, jota kautta Alkon kausivalikoimaan sieltä pullahti doppelbock, ilman mitään havaittavia jouluisia elementtejä. 
Doppelbockin tapaan olut on ylen vahva, 8,5-prosenttinen eli mikään varsinainen janojuoma ei kyseessä ole. Lasiin nousee melko kaunis vaahto, josta jää jopa pitsinriekaleita lasin seinämiin. Väri on vaalea ja varsin samea, tuoksussa on happamuutta, vähän samaa sävyä kuin joillain lambiceilla. Maku on kuivahedelmäinen, vähän viinillinen, vadelmakarkkinen. Luvattuja paikalllisia humalia ei paljon kieleen tartu. Lämmetessä alkaa tuputtaa sahtimaisia sävyjä, joihin ei pohjahiivaoluessa ole tottunut törmäämään, jopa banaanin kuvittelee löytävänsä. Maun joku piirre tökkii makumuistista esiin ihan kummallista: samanlaista hiukan hapanta makeutta tuli suuhun vuonna 1994 tai 95, kun Gotlannissa maistatettiin eka kertaa gotlandsdrickaa, sikäläistä tuhtia sahtia. Yllä olevasta voinee päätellä, että mistään selväpiirteisestä, tasapainoisesta oluesta ei ole kyse. Ei tule tarvetta ostaa toista pulloa.
Vastaa