Tämä luukku avattiin perjantai-iltana varsin myöhään mukavassa mielentilassa, takana Iiro Rantalan ja Severi Pyysalon konsertti Sigyn-salissa. Ihan ei sen musiikin taidokkas ja kepeänkupliva meininki natsannut oluen kanssa: pullon henki kun oli Raskasta Joulua, enempi hevi-osastoa eikä termi tässä yhteydessä tarkoita hedelmiä ja vihanneksia. Siis tunnelmaan, löytyykö tästä Vakka-Suomen Panimon jo kymmenvuotiaasta tummasta rokkilagerista noita hevirockin teemoja, paholaisia, helvetin lieskoja ja muuta karmivaa? Katsotaan.
Siisti vaahto on pienikuplaista, väri on meripihkaa. Tuoksu on lämpimän maltainen, hieman kahvinen ja kas, vivahtaako siellä metallimainen häivähdys? Aavistus siitä paloaukeasta, josta Tuntematon alkaa? Maussa hyökkää etulinjassa paahteisuus, ei, vaan suorastaan palaneisuus, kuin tervehdys helvetin esikartanoitten jäähtyvistä miiluista. Vähän nahkaa, ei sentään niittejä. Kahvia, mutta ei mitään espressoa, vaan palanutta huoltamotervaa. Humalan kohtuullinen katkeruus kiristää aluksi poskien sisäpuolta, mutta heltyy jälkimaussa armollisemmaksi – olisiko kuin olisi Danten kiirastuli päästy läpi? Ei tätä oikein joulupöytään saa sopimaan, mutta antaa kyllä macholle rokkikukollekin tilaisuuden napata suklaata bissen kanssa ilman pelkoa kasvojen mentyksestä.
Vastaa