Belgia tulee, olutko valmis?

Mistä tunnet sä Belgian? Kongosta ja julmasta Leopold-kuninkaasta. Flanderista ja Valloniasta, epäidenttisistä kaksosista. Belgian (ei siis Ranskan) perunoista. Tintistä ja Milousta.EU:n päämajasta ja brysselin pitsistä. Juu, kyllä, mutta aika lailla myös oluesta. Belgia kuuluu ehdottomasti maihin, joiden keskeisiä attribuutteja on olut. Historia on pitkä, kulttuuri on täysin omaleimainen ja panimoita lukematon määrä (luku lienee jossain välillä 100-200).

Pienpanimobuumi on löytänyt tiensä myös Belgiaan. Kuten muuallakin, näitä panimoita menee ja tulee, mutta osa aikoo menestyä pitkäänkin. Näitä pnimoita oli äsken 18 Suomessa Belgian suurlähetystön tiloissa esittelemässä tuotteitaan, vakaana aikkeenaan löytää täältä maahantuojia. Ja mikä ettei, kyllä tänne maan oluita mahtuu, vaikka yksin Alkon katalogissa on jo nyt 78 olutmerkkiä. Lähetystön pienelle olutfestarille oli kutsuttu laaja joukko toimittajia, bloggareita, maahantuojia, ravintoloitsijoita ja olutseuralaisia.

Maistelussa oli näyttelykatalogin mukaan 73 olutta. Tyylejä oli hyvinkin monia, vaikka hyvin vahvat blond-oluet olivat selvänä enemmistönä. Juuri näihin useimpien suomalaisten belgioluttietämys ulottuukin eurolager Stella Artoisin ohella. Nämä oluet myös tunnistaa helposti belgialaisiksi, sillä hyvin monissa on tietty ”belgiflavori”, mikä syntynee käytetystä hiivatyypistä.

Belgian olutmaailma on periunteisesti varsin monenkirjava ja sen eräänlaisia kruununjalokiviä ovat lambicit, sikäläiset spontaanikäymisellä valmistetut oluet. Näitä on Suomessakin jonkin verran nähty etenkin nuoren ja vanhan oluen sekoitteina, gueuzena. Toinen arvostettu ryhmä ovat luostarioluet, trappistit, jotka eivät ole oma tyylinsä, vaanyleisnimi, jota saavat käyttää vain luostaripanimot, joita on Belgiassa kuusi ja Hollanissa yksi. Suomessa tunnetaan ehkä parhaiten Chimays ”värisarja”.