Jo neukkuaikana Georgia, silloin venäläisittäin Gruusia, oli synonyymi hyvälle ruoalle. Joka kaupungissa oli gruusialainen ravintola, isommissa monta. Pääosan jättivaltion viineistä tuotti Gruusia (tosin silloin pahasti bulkkina). Nyt kun Georgia on vahvasti nostanut profiiliaan matkailumaana, maan ruokakulttuurin nimiin vannovia ravintoloita on syntynyt Suomessakin. Turussa avasi ovensa koeponnistuksella 11.-12.5. Rioni ja vakinaisesti alkaen 13.5.
Rionin emäntä Sini Suominen (oik.)
Rioni on toiminut jo parisen vuotta Haukilahden ostoskeskuksessa. Sitä pyörittävät suomalainen Sini Salminen ja hänen georgialaismiehensä Nika Nikuradze. Ihan ensimmäisinä he eivät asialla olleet. Helsingin Kurvissa on jo pitkään toiminut varsin hyvätasoinen Georgia House. Viiskulmassa oli pitkään pieni sympaattinen Pikku Georgia, mutta se muuttui vuosi sitten laivaravintolaksi Hakaniemenrantaan nimellä Grand Georgia. Helsingin Rikhardinkadulla on pari vuotta toiminut Purpur, jonka keulakuvana on näyttelijä Ville Haapasalo. Paikkaa en ole testannut, mutta Haapasalon Georgia-kirja on tasoltaan niin hutaisemalla tehty, ettei Purpuriin juuri ole ollut kutsumusta. Purpurilla on toinen ravintola Tampereella.
Rionin alkupalatarjotin on näyttävä ja maukas. Kuusi syöjää sai siitä hyvän startin. Tarjolla on lähinnä phkali-tyyppisiä palleroita, jotka eri aineksista tehtynä ovat suosittua naposteluruokaa Georgiassa
Hatsapuri Imeretin tyyliin oli maultaan ja rapeudeltaan kuin Georgiassa. Koko oli ehkä hieman pienempi.
Nyt Rioni on laajentunut Turkuun. Ravintola on aivan kekustassa, Kristiinankadulla. Sen paikalla oli vielä viime vuonna nepalilaisravintola Sikhar. Avajaisten piti olla jo syksyllä 2018, mutta remontti venyi monistakin syistä niin, että koeavajaisia saatettiin pitää vasta 11.-12.5.2019. Ainakin sunnuntaina paikka on erittäin täysi – ehkä osittain siitä syystä, että annosten hinnat olivat kokeilijoille miinus 50 prosenttia. Toisaalta somepöhinästä päätellen ravintolaa myös kovasti odotettiin.
Testiryhmän suuresti himoamat khinkalit olivatl pettymys. Täyte oli maultaan kohdallaan, mutta taikinakuori oli aivan liian paksu. Sini-emäntä myönsi auliisti arvion oikeaksi ja lupasi parannusta, kunhan khinkalikone saadaan käyttöön.
Paikkaan menimme kuuden hengen porukalla sunnuntaina, äitienpäivänä 2019. Viisi meistä oli käynyt Georgiassa kahdesti ja kuudeskin kerran, joten kosketuspintaa oli kohtuullisesti – etenkin, kun monia georgialaisruokia oli paitsi syöty kohdemaassa uutterasti, myös tehty itse kotikeittiöissä aina khinkaleista alkaen. Vähintäinkin vankkaa kokemusasiantuntemusta löytyi riittämiin.
Pääruokakattaus ehti kuvaan vasta, kun kohteena oli vain tyhjiä astioita. Mutta näinhän se Rick Steinkin kuvaa syömisiään: kyllä maistui!
Maut olivat kohdallaan ja ulospano myös. Kansallisruoka, juustopiiras hatsapuri lähes kymppi (ehkä Tbilisissä olivat isompia), khinkalit (Georgian pelmenit) seiska puoli (paksu kuori kuulemma johtui khinkalikoneen juuttumisesta tulliin, täytteet kuitenkin kohdallaan herkullista herkkusientä myöten), papumuhennos lobio täyskymppi, ”mössöt” eli monen sortin phkalit tosi oivia, satsivi-kana herkullista, lihavarras gababi eli mtsvana maukas ja murea, taiten maustettu. Puhumattakaan Kakhetin hienosta, mutta kohtuudella hinnoitellusta Mukuzani-viinistä ja ruokaa sulattavasta chacha-tisleestä.
Yleisarvosana illasta oli jossain ysin tietämissä, jollain vähän alle, jollain vähän yli. Eniten pragmaattista herkkusuuta ja hänen sieluaan ilahdutti Rionin tyyli ja ote. Ei ole mitenkään sanottua, että etnisen maahanmuuttajaravintolan keittiössä soitettaisiin ruokasinfonioita samasta partituurista kuin keittiön alkujuurilla. Rionissa se onnistuu harvinaisen hyvin. Raaka-aineet olivat ainakin silmä- ja suumääräisesti aitoja ja sikäläiset tekniikat halliten käytettyjä. ”Me kaappasimme Kutaisin parhaan ravintolan ykköskokin tuonne keittiöön”, Sini Suominen naurahti kehut kuultuaan.
Supra on suoritettu, kulhot on nuoltu tyhjiksi.
Georgian konkareilla oli tietenkin asiallinen vaatetus: khinkali- ja hatsapurisukat jalassa.
P.S. Jälkikirjoitus: lounas
Lounaslista 13.5.2019
Rionin varsinaisena avajaispäivänä maanantaina 13.5. oli tarjolla myös ensimmäinen lounas. Pieni plussa tuli hetin siitä, että takarajana on 14.30. Iso plussa olisi tullut kello 15:stä (en näet ymmärrä ollenkaan lounaspaikkoja, jotka sulkevat kahdelta; sillä estetään ison kansanosan lounasruokailu ja annetaan pelikenttä pitserioille ja kebab-paikoille). Myös ruokailun proseduuri miellyttää: ruoka valitaan, tilataan ja maksetaan tiskillä ja annos tuodaan pöytään. Ei mitää lounaspaikoilla kovin yleistä buffarumbaa, vaan selkeä annos eteen ja poistua voi odottelematta laskua.
Annosten hinnat liikkuvat kympin tuntumassa ja siihen hintaan saa tuhdisti vastinetta. Itse ruoka on muhennos- tai keittotyyppinen ja sitä on kulhossa isoonkin nälkään eikä raaka-aineissa tai niiden laadussa ole säästelty. Itse söin lihapullakeiton, jossa oli puolisen tusinaa maukasta lihapullaa ja paksu, voimakkaan makuinen, mutta ei polttava liemi, joka jätti suuhun mausteisen, miellyttävän jälkimaun. Joka annokseen tulee pieni salaatti. Joukosta löytyy granaattiomenan siemeniä, joita Georgiassa käytetään runsaasti. Tarjoiluun kuuluu myös tuore, rapea sämpylä ja lohko mainiota hatsapuria. Ainoa miinus löytyy, jos hakee, juuri annoksen runsaudesta. Asfalttimies varmasti saa siitä kylliksi polttoainetta, mutta konttorissa istujalle voi tulla viiveitä kesän uimarantakuntoon valmistautumisessa.
Lihapullakeitto gupta.
Chikhirtma – georgialainen kanakeitto.
Ajapsandali – georgialainen ratatouille.
Vastaa