Helmikuun 5. päivänä 1804 syntyi Pietarsaaressa myöhemmin kansallisrunoilijaksi seppelöity Johan Ludvig Runeberg. Jo 50-vuotiaana hän oli maineensa kukkuloilla ja 1850-luvulta alkaen hänen syntymäpäivänsä on ollut juhlinnan kohteena. Nykyisin päivä on virallinen liputuspäivä ja sisältää monenlaisia elementtejä, vaikka koululaisten lupapäivä se ei enään ole. Suurelle yleisölle tutuin juhlinnan muoto on Runebergin tortun syönti. Kiitos leipomoitten ennakoinnin, sitä voi harjoitella melkein keti vuodenvaihteen jälkeen.
Runebergin torttua tehdään nykyisin kahtena päätyyppinä: kuivana ja kostutettuna. Kostutetun märkyytenä voidaan käyttää sokerivettä, jota on maustettu rommilla tai punssilla (tai esanssilla). Muuten tortun olomuoto on kaikilla varsin samanlainen, sylinterimäinen patukka, joka on koristeltu tomusokerikuorrutteella ja vadelmahillolla. Perinteisesti tortut on paistettu alumiinimuoteissa, mutta nykyisin tarkoitukseen saa käyttäjäystävällisempiä silikonimuotteja. Ellei sitten tyydy litteämpiin paperisissa muffinimuoteissa tehtyihin torttuihin tai kakkumuotissa tehtyyn yhtenäiseen Runebergin kakkuun.
Fredrika saanut keksijän kunnian
Hyvin pitkään tortun syntytarinaa kerrottiin romantisoiden niin, että kyseessä on runoilijan vaimon Fredrikan kehittelemä luomus, joka sai alkunsa erään kerran, kun runoilijamestari könysi kavereineen kotiin kapakasta. Vaimon piti nopeasti kehittää sopivaa sapuskaa, ja niin hän vaivasi taikinan pyttipannumetodilla siitä, mitä sattui kaapeista löytymään. Tulos oli niin onnistunut, että torttua alettiin tehdä useamminkin, ja se nimettiin runoilijan mukaan.
Totuus on todennäköisesti hieman arkisempi. Runebergin oppilas ja elämänkerturi Johan Elias Strömberg kertoo makeasta pitävän Runebergin aamuisin syöneen snapsin kera pienen vehnäkorpun, jonka päällä oli voita ja sokeria. Tai vaihtoehtoisesti purtavana oli ”paksu, sylinterinmuotoinen torttu, jonka suunnitteli 1840-luvulla porvoolainen kestikievarin isäntä ja ja sokerileipuri Astenius”. Ja toden totta, Porvoossa vaikutti 1825-59 kondiittori Lars Henrik Astenius. Toki Fredrikakin torttua leipoi ja laittoi sen reseptinkin omaan keittokirjaansa, mutta hän lienee saanut sen Asteniukselta.
Fredrika-rouva.
Varsin nopeasti suositun runoilijan nimeä kantava torttu levisi myös Helsinkiin, jossa Ekbergin leipomo lienee ollut ensimmäinen, joka otti sen ohjelmaansa. Jo 1880-luvulla torttu oli ilmiselvä osa Runebergin päivän juhlintaa.
Alun perin torttu lienee ollut koko lailla toisenlainen kuin nykyään. Aineosia oli varmaan vähemmän ja todennäköisesti Astenius ja Fredrika-rouva käyttivät taikinan nostatukseen hirvensarvisuolaa, sillä leivinjauhe yleistyi vasta paljon myöhemmin. Alkuun ei ilmeisesti koristeena käytetty myöskään vadelmahilloa, vaan luultavasti omenahilloa. Hataria ovat myös tiedot kyytipojasta: toisissa tarinoissa J. L. naukkaili aamutuimaan punssia, toisissa snapsia. Ehkä vuoropäivin molempia?
(Lähde: Bo Lönnqvist, Leivos – Tutkielma ylellisyyden muotokielestä. Schildts 1997)
Runebergin torttu
125 g suolatonta voita
1 tl leivinjauhetta
1 dl vehnäjauhoa
50 g mantelirouhetta
1,5 dl korppujauhoa
(1,5 dl piparkakun muruja)
½ tl jauhettua kardemummaa
1 kananmuna
1 dl sokeria
1 dl kermaa
karvasmanteliöljyä
vadelmahilloa
punssia, rommia tai mantelilikööriä
1 dl tomusokeria, 1 tl vettä
1. Laita uuni tulemaan 125 asteeseen. Sulata ja jäähdytä voi. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoon. Sekoita vehnäjauhoon mantelirouhe, korppujauho, piparkakun murut ja kardemumma. Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi ja lisää siihen kerma, voisula ja kuivat aineet. Lisää joukkoon lopuksi pari tippaa karvasmanteliöljyä .
2. Lusikoi joko silikonivuokien tai paperivuokien pohjalle taikinaa ja sen päälle, keskelle vadelmahilloa. Lisää taikinaa hillon päälle niin, että vuoka tulee hieman yli puolilleen. Paista ensin muutama minuutti 125-asteisessa uunissa ja nosta sitten lämpö 200 asteeseen. Paista kaikkineen noin 20 minuuttia, kunnes tortut ovat kauniin ruskeita.
3. Kun tortut ovat jäähtyneet, ota ne pois silikonivuoista (paperiset voi jättää torttuihin). Kostuta torttuja hieman punssilla, rommilla tai manteliliköörillä (lapsiperheissä sokerivedellä). Tee tomusokerista ja vesitilkasta kuorrute ja pursota sitä renkaaksi tortun päälle. Täytä sen keskiosa vadelmahillolla. Tarjoa kahvin ja/tai punssin (tai snapsin) kera.
Vaasan Oy on tehnyt markkinoille mini-Runebergit. Oikea koko niille, joille täysmittainen patukka on vähän liikaa.
Sininen
Runebergin torttu
Tiettävästi radiotoimittaja Jusu Lounela oivalsi 90-luvun alussa Sinisen Lenkin mainioksi Runebergin tortun raaka-aineeksi.
Sininen Runebergin torttu valmistuu näin. Kuori makkarapötkö varovasti viiltelemättä itse makkaraa. Leikkaa siitä 6-7 cm:n mittaisia pätkiä ja tasoita niiden päädyt symmetrisiksi ja aseta tassille pystyasentoon. Pursota yläpinnalle ketsupista ”hillosilmä”. Tai jos tämä tuntuu turhan lällyltä, korvaa ketsuppi tujauksella srirachaa. Sokerikuorrutusta markkeeraamaan pursota ketsuppisilmän ympärille rinkula sinapilla tai majoneesilla. Nauti snapsin ja oluen kera.
(Lähde: Markku Haapio, Sininen lenkki ja kymmenen mestaria. Otava 2003)
Nutella-Runeberg? Vuonna 2007 amarikkalinen bloggari Sara Rosso keksi julistaa
helmikuun 5. päivän Maailman Nutella-päiväksi. Siitä homma on päässyt leviämään ja jopa Suomessa on Nutella-päivän alkeita näkyvissä. Nutellahan on suklaa-hasselpähkinätahna, jonka kehitti Piemonten Albassa toimivan makeisjätti Ferreron perustaja Pietro Ferrero 1940-luvulla. Alun perin kyseessä oli pula-ajan korvike. Aidosta raakasuklaasta oli pulaa, jolloin Pietro päätti jatkaa suklaata Piemontessa runsaana kasvavalla pähkinällä. Nyt sitten tämä levite uhmaa Runebergia ja hänen torttuaan. Naistenlehtiä ja nettiä selaamalla löytää monien Nutella-leivonnaisten reseptejä, mm. Runebergin tortun, jossa kuorrutukset on korvattu suklaamössöllä. Ja Johan Ludvig kierii haudassaan.
Vastaa