Joulu- tai talvioluita tai sellaisiksi panimoitten markkinointiosastoilla nimettyjä on nyt markkinoilla niin paljon, että jos niistä kaikista valmistaisi joulukalenterin, ensi luukun pitäisi olla jossain kaukana alkusyksyssä. Koska Nakit ja Muusan joulukalenteri on perinteinen, vain 24-luukkuinen, on näillä sivuilla siksi yritetty esitellä ja arvioida muitakin jouluisiksi nimettyjä oluita. Kuten tämän kertaiset neljä olutta, Lidlin Meidän Veikko, Mufloni Talviporter, Rekolan Panimon mieto Talven Tähti sekä Olutpajan Jouluolut.
Meidän Veikko – tumma suomalainen talviolut
Lidl on jo useana vuotena tuonut talven ajan myyntiin tumman tölkkioluen, joka on valmistettu Suomessa. Lidlin lapsellisen pelleilyn takia valmistajaa ei suoraan ole ilmoitettu, mutta nokkelat olutdetektiivit ovat jo löytäneet johtolankoja, joitten mukaan valmistajaksi paljastuu Laitila. Niinkuin on usein laita, kun Lidl teettää Suomessa oluita. Olvi on tainnut muutaman kerran myös olla rahtipanimona. Prosentteja oluessa on 4,5 ja se on pakattu puolen litran peltipurkkiin.
Jo pelkkä tölkin tutkailu herättää kummastusta. miten voi saksalainen ketju myydä olutta, joka ei noudata Saksan puhtausääntöä, reinheitsgebotia? Tölkki näet paljastaa, että olut sisältää sokerikulööriä eli tietyllä tavalla poltettua sokeria, jota kyllä paljon käytetään elintarviketeollisuudessa mm. väriä antavana lisäaineena E 150 – eikä terveyden kannalta ihan ongelmattomana. Lisäksi käsketään käännellä tölkkiä ennen avaamista. Miksi ihmeessä? No selitys lienee se, että olut on suodattamaton ja hiiva ehkä painuu tölkin pohjaan, ja kantajamppa voisi peljästyä, jos viime tipat olisivat sameaa sakkaa. Tai niin taidetaan Lidlin operatiivisessa johdossa kuvitella.
Olut on hyvin tumma ja esikuvat on helppo löytää Tshekinmaan suunnalta. Toinen makumielikuva tulee maalaispidoista tai työmaaruokalasta, jossa juomasortimentiin kuuluu sakariinilta maistuva laiha kotikalja. Saman suuntaista makeutta on tässäkin. 
Humalaa ei juuri tunnu, hakemalla mausta löytää häivä pähkinää ja suklaata siirapin seasta. Melko helppo ja kevyt, käy kyllä ruokapöytään, jos isoja vaatimuksia ei ole, mutta hiemankin harjoitellut olutruokailija löytää helposti sopivampia ruokajuomia.
Mufloni Talviporter
Portteriksi nimetty olut kehittyi osin hämärän peitossa olevien vaiheitten jälkeenn Englannissa 1700-luvulta alkaen etenkin raskaan työn tekijöitten juomaksi. Kovasti siihen mieltyivät Lontoon lukuisat kantajat, porters, ja oluttyyli sai heistä nimen. Irlantilaiset kehittivät oman tyylinsä, stoutin, jota tänä päivänä ei kylläkään erota porterista edes poliisi. Mahdollisesti stout on ollut alun perin tuhdimpaa, mutta nykyisin riippuu lähinnä panimon markkinamiehistä, millä nimellä talon mustaa alea kutsutaan. Esimerkiksi Koffin 7,2-prosenttinen Porter ei ole tyylipuhdas portteri, vaan oikeammin stout, mutta kuka siitä piittaa?
Maan pienpanimoitten eliittiin kuuluva Porin Beer Hunter osaa myös tämän peribrittiläisen mustan suklaan, portterin teon. Itse asiassa Beer Hunterin Talviportteri (6 %) taitaa olla oikeaoppisempi kuin maineikkaampi koffilainen. Väriltään porilainen portteri on liki musta. Vaahto on suklaan väristä ja kohtalaisen säilyvää. Tuoksu on makean maltainen, melko palanut ja hedelmäinen. Suklaata ja espressoa ei ole vaikea tunnistaa. Humalan puraisu on rehti ja rivakka, mutta Tuhkasen Mika on onnistunut rakentamaan kokonaisuuden niin, että kaikki on balanssissa katkeruus ei kuivaa suuta eikä jää suuta kirveltämään, vaikka jälkimaku on pitkä. Kyllä tämä on hyvä portteri, klassisesti oiva kaveri ostereille, tukevalle lihapadalle ja tummalle suklaalle.
Rekolan Panimo Talven Tähti
Fiskarsissa toimiva Rekolan Panimo on laittanut talven tuiverrusta torjumaan kahden 
kerroksen olutta. Alkon vahvuinen Talven Tähti päätyi joulukalnteriin, tässä maistamme, mitä on oluitaan 4,3-prosenttinen keskarivaihtoehto. Se on rungoltaan sen verran heiveröinen, että alkaa pohdiskella, onko panimolla tehty kahta eri olutta vai onko tämä jostain vahvemmasta erästä sopivasti laimennettu. Asiaan voi palata, kun vahvemman version maisteluun päästään. Maku on kuin joulupiparileipomossa: roimalla kädellä on roiskittu neilikkaa, kardemummaa, tähtianista ja kanelia. Tämä tunkee kohtuullisen, beessin vaahdon läpi nenään jo ensi nuuhkaisulla. Maussa nämä joulumausteet toistuvat ja mukaan hiipii häivä havuakin; humalaa on vain näykkäyksen verran. Olutta suussa makustellessa mielessä pomppivat kardemummaiset pullat ja mausteinen glögi. Harmi vain, että tässä miedossa oluessa maut tulevat kuin hyökkäämällä, kun hento runko ja matala alkoholi eivät pysty kokonaisuutta tasapainottamaan. Mitä jos sen lämmittäisi ja lisäisi lorauksen jaloviinaa? Ohessa maistuuvat parhaiten pipari ja suklaanamuset. Ruokapöytään oluella ei ole asiaa.
Olutpaja Jouluolut
Pälkäneläinen Olutpaja tekee varsin laadukkaita oluita ja kausioluita sillä on jaossa nyt kaksikin, Jouluoluen lisäksi Talviolut, joka sekin ehkä ehtii maisteluun ennen joulua. Jouluolut poikkeaa hauskasti jouluoluitten yleislinjasta. Joulumausteita ei ole yhtään, ei myöskään palanutta tummuutta tai raskasta maltaisuutta. Tämä meripihkan punerva amber ale -tyylinen pintahiivaolut antaa kauniin vaahdon, joka laskiessaan jättää vähän risaista pitsiä. Tuoksu on jännän raikas, yrttinen, hieman ehkä havuinen ja greippiin vivahtavan kirpeä. Katkerot ovat kohtuullisia ja selvästi Amerikkaan päin kuten etikettikin lupaa. Runko on yllättävänkin kestävä ja taipuisa siihen nähden, että prosentteja on vain 4,2. Hyvinkin voi tämän joulupöytään nostaa, ainakin sen alkupäähän suolaisten ja etikkaisten kalojen seuraan. Sitruksisten aromihumaloitten temmellys sen sijaan saattaa haastaa riitaa siirappisten laatikoitten ja sinappisen kinkun kanssa. Saunan pukuhuoneessa olut on varmasti tervetullut vieras.
Vastaa